Ihmistä ei saa hajottaa, se on pääasia : ryhmänohjaajien ajatuksia eettisyydestä soveltavan teatterin prosesseissa

Abstract

Tämä opinnäytetyö pureutuu eettisyyteen teatteritoiminnassa, jota ohjaa teatteri-ilmaisun ohjaaja sosiaalialan kaltaisessa ympäristössä. Opinnäytetyötä varten tehtiin avoimia teemahaastatteluja, ja se on kirjoitettu teatteri-ilmaisun ohjaajien kokemusten perusteella. Tutkimuskysymys on, minkälaisia asioita teatteri-ilmaisun ohjaajan tulee ottaa huomioon tehdäkseen sosiaalialan rajapinnoilla tapahtuvasta työstään riittävän eettistä.

Aluksi käsitellään eettisyyttä käyttäen sosiaali- ja terveysalan eettisyyteen liittyviä julkaisuja tärkeimpänä lähteenä. Tämän jälkeen pohditaan, mikä tekee teatteritoiminnasta eettistä teatteri-ilmaisun ohjaajan näkökulmasta. Haastattelujen perusteella eettisyyttä on muun muassa toiminnan ja sen rajojen kommunikointi, toiminnan omistajuuden määrittely, ohjaajan ammattitaito ja osallistujien prosessin kannattelu. On kuitenkin tiettyjä tilanteita, joissa toimiminen tulisi harkita tarkkaan eettisyyden vuoksi. Teatteri ei taidemuotona välttämättä sovi esimerkiksi akuutin kriisin keskellä oleville tai ihmisille, joille kontaktin ottaminen toiseen on erittäin hankalaa.

Lisäksi työssä selvitetään, miten teatteri-ilmaisun ohjaaja voi taata eettisyyden omassa työssään omalla toiminnallaan. Opinnäytetyö ehdottaa eettisyyden varmistamiseksi vastuunottoa omien virheiden käsittelystä osallistujien kanssa, ammattitaidosta ja omasta hyvinvoinnista huolehtimista, moniammatillisuuden sekä monitaiteisuuden hyödyntämistä työssä.

Lopuksi todetaan, että sosiaalialan rajapinnoilla toimivan teatteri-ilmaisun ohjaajan on tärkeää käydä eettistä keskustelua itsensä kanssa. Eettinen pohdinta on aina henkilökohtainen prosessi, sillä etiikka on kytköksissä arvoihin. Teatteri-ilmaisun ohjaajien keskuudessa on tarve myös laajemmalle eettiselle keskustelulle ja mahdollisesti myös omille eettisille ohjeistuksille.

This thesis studies ethics in the field of applied theatre, from the viewpoint of a drama instructor, who’s work touches the field of social work. The research question of this thesis is, what are the things that drama instructor should consider to maintain ethicality of their work when applying theatre practices in social work contexts. The primary material for this thesis was collected by interviewing drama instructors and the resulting text is largely based on their experience, which are backed up with knowledge from publications in the field of applied theatre.

In the beginning ethicality is dealt with by exploring publications about ethics in health care and social work. The next chapter contemplates what makes applied theatre ethical. Themes arisen from the interviews suggests that it is ethical to, for example communicate the methods and limits of action, define the ownership of the work, work in a professional manner, and take care of the process of the participants. In addition, it is concluded that there are certain situations, where it should be carefully considered if theatre should be applied, in order to keep the work ethical. Theatre methods might not be suitable to people who are dealing with an acute crisis or to people that find contact to other individuals very challenging.

After this is established how drama instructors should operate to guarantee the ethicality of their work. The suggested methods to ensure that the work stays ethical are to take responsibility of your own mistakes, to keep taking care of your professional expertise and personal wellbeing, and to utilize the skills of other professionals, for example social workers and artists.

At the conclusion it is highlighted that a drama instructor should reflect on the ethical aspects in their work. Ethical reflection is always a personal process, because ethicality is strongly linked to values. In my study I found that there is also a need for a broader discussion about ethics in applied theatre, perhaps even for creating a set of ethical instructions specifically for drama in-structors.