Pedagogiset metodini : ollako vai eikö olla

Abstract

Opinnäytetyössä tutkittiin minkälaisia pedagogisia metodeja, opetusmenetelmiä pop/jazz-pianon soiton ja improvisoinnin opettajalle (tässä tapauksessa kirjoittaja) kehittyy pitkän uran aikana suomalaisessa musiikkioppilaitoksessa. Työ toteutettiin opettajan ja hänen entisen oppilaansa välillä käytynä keskusteluna. Tätä taustaa vasten reflektoitiin hänen opetusmetodejaan, ajatuksiaan opettamisesta, ja kuvattiin hänen kykyään niiden avulla kohdata erilaisia opetukseen liittyviä ilmiöitä. Huomattiin että metodeja on vaikea käsitellä erillisinä ilmiöinä ja irrottaa niitä kokonaisuudesta, jonka muodostavat opetustilanne, oppilaan (oppilaiden) ja opettajan persoonallisuus. Opettajuus nähtiin kokonaisvaltaisesti summana, jonka osatekijöihin pilkkominen muistuttaa lähinnä amputointia.

In the thesis was studied what kind of pedagogical methods, ways of teaching develops a teacher of pop/jazz piano and improvisation (in this case the author) during a long career in the Finnish educational system. The work was carried out as a discussion between the teacher and his former student. This was a background onto which his methods were reflected and his thoughts concerning teaching were mirrored, and his ability to meet different phenomena related to the pedagogical world was projected. It was found out that it’s hard to separate a single method from the big picture of teaching process, which is a combination of the situation and the personalities of the student (students) and the teacher. Teaching was seen comprehensively as a sum, which cut into pieces resembles a medical operation called amputation.