Taiteilijaidentiteetti rakentumassa: tanssipedagogi koreografisessa prosessissa

Abstract

Petri Kekonin koreografia Rakennettu mies sai ensi iltansa 25.9.2008 Kajaanin Generaattorin lavalla. Teosta harjoiteltiin Kajaanissa vajaat seitsemän viikkoa. Opinnäytetyö kirjallinen osuus sisältää päiväkirjan prosessista sekä pedagogisen opinnäytetyön. Pedagogisessa opinnäytetyössä tutkitaa erilaisia oppimistyylejä koreografisessa prosessissa kirjoittajan kautta. Tutkimuskohteeksi kirjoittaja otti itsensä, koska tutkimus olisi käynyt liian laajaksi, jos olisi ottanut esimerkiksi koko työryhmän, neljä muuta tanssijaa ja koreografin, mukaan tutkimukseen. Muiden kokemuksia olisi myös ollut vaikea ruotia yhtä syvällisesti, kuin omiaan. Prosessin aikana keskittyminen oli siinä, millä tavoin toimitaan sosiaalisessa ryhmässä, eli olnko esimerkiksi aktiivinen osallistuja vai harkitseva tarkkailija. Toinen tutkimuskohde oli, millä aistijärjestelmällä otetaan tietoa vastaan; visuaalisella, kinesteettisellä vai auditiivisella järjestelmällä. Tutkimustuloksista selviää, että kirjoittaja on eniten visuaalinen ja harkitseva tarkkailija. Tässä prosessissa visuaalisen aistikanavan kautta oppiminen olikin etusijalla, koska koreografin tapa ohjata määrittelee pitkälle sen, kuinka prosessissa on mahdollista oppia. Opinnäytetyön loppuosassa käy ilmi, että prosessi jäi kirjoittajalle hieman vajaaksi, eikä siitä koettu saavan paljoakaan uutta tanssijuuteen. Mahdollisuus olla ammattitanssija on eri asia, kuin saada apuja siihen, kuinka kehittää itseään sellaiseksi. Enemmän ajatuksia nousi ammatista tanssinopettajana. Muun muassa, kuinka ohjata suurta ryhmää oppilaita niin, että kaikki oppilaat, oppimistapojensa erilaisuudesta huolimatta, saisivat tanssitunnista mahdollisimman paljon irti. Tanssitaiteilija ei kuitenkaan ole koskaan täysin valmis ja siksi hyväksyttävä on, ettei vielä ole oppinut kaikkia keinoja. Tanssimalla ja opettamalla tanssitaiteilija kasvaa ja kehittyy.

Built Man, a choreography by Petri Kekoni, had its premiere on 25th September 2008 at Generaattori, in Kajaani. The rehearseals in Kajaani lasted for about seven weeks. The written part of this thesis includes a diary from that period and also a pedagogical thesis work about different learning styles in dance. The writer studied these learning styles in herself because to include all the other dancers, the choreographer and their learning styles would have expanded the study too much. In this process, the main focus was on thinking about how you usually work in a social group: are you an active participant or for example an attentive observer. The other way to study learning methods are the senses you use to receive information: are you a visual, kinesthetic or auditive learner. In this process learning was mainly visual, as dictated by the choreographer's approach to teaching the dancers. In the end of this thesis work it becomes apparent that the writer felt this process to be a bit incomplete and lacking in new information about how to be a dancer. To have a chance to be a professional dancer doesn't necessarily hand you the tools to develop as such. It gave more ideas to working as a dance teacher. One question that popped up several times was: how to teach big dance groups so that as many dancers as possible could learn the most considering their unique learning styles? A professional dancer or dance teacher is never perfect though. That's why it's important to accept the fact that you don't have all the methods at your disposal yet. By dancing and teaching we will grow up to be better professionals.