Juhla ja arki peruskoulussa : opettajuuteni tarkastelua valmistautumisessa juhlaan
Meskanen, Leena (2008-05-30)
Meskanen, Leena
Jyväskylän ammattikorkeakoulu JAMK University of Applied Sciences
2008-05-30
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa
henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:jamk-1222255884-3
https://urn.fi/URN:NBN:fi:jamk-1222255884-3
Tiivistelmä
Työn pohjimmainen tarkoitus on pohtia yläasteikäisen asemaa peruskoulussa. Mikä on tämä vaihe, kun ei ole enää lapsi eikä vielä aikuinen? On universaali ilmiö, että tässä iässä nuori hakee identiteettiään ja tarvitsee aikuiselta kaiken mahdollisen viisauden ja tuen. Miten opettajana voisin ohjata parhaalla mahdollisella tavalla nuorta oman suuntansa etsimisessä ja yksilökehityksessä. Kysynkin, että löytyykö opettajalta hiljaista tietoa nuoren huutoon: miten tullaan osaksi yhteiskuntaa? Miten opitaan vaikuttamaan ja miten opitaan mediakriittisyys? Miten ollaan nuorena yhteisössä, jos ei omassa pienessä kunnassa ole vetovoimaista harrastusta, joka mahdollistaisi omaa paikkaa ja kehittymistä? Miksi turhautumiselle ei anneta selitystä? Edelleen kysyn oppiainesisältöjä. Yläasteella ei ole pakollisena etiikkaa, käytännön filosofiaa, mediakasvatusta eikä juuri taidekasvatustakaan. Nämä oppiaineet mahdollistaisivat kyselyn, vuorovaikutuksen ja pohtimisen ilon. Mielestäni tärkeimpiä asioita koulussa olisi ajattelemaan opettaminen. Jos oppii ajattelemaan, oppii näkemään mitä mistäkin seuraa. Sitten oppii myös kysymään ja kyseenalaistamaan. Elämä menee eteenpäin hyvien kysymysten, ei hyvien vastausten varassa. Nykyisellään koulu pyrkii tiedolla täyttämään nuoren mielen. Kentällä turhaudutaan, jos vuoden opetussisältö voitaisiin kiteyttää muutamaan lauseeseen ja kuitenkaan ei ole ollut aikaa tunnilla keskusteluun. Tärkeämpää olisi kokea tulevansa kuulluksi, hyväksytyksi, kohdatuksi ja ymmärretyksi. Ongelmaperustainen oppiminen. Uusi tapa oppia ja opettaa tarjosi valtavan pohjan opettajuuteni tarkastelulle ja avasi näköalat elinikäiselle oppimiselle. Ihmettelen kuitenkin monia asioita, esimerkiksi reflektoin, itsearvioinnin, aidon kohtaamisen ja luovan ilon vähäisyyttä arjessa ja juhlassa. Oppilas tuli minulle entistä arvokkaammaksi. Oppilaista on vaikka mihin, jos he saavat mahdollisuuden! Onko muutos mahdollista?