Juhla ja arki peruskoulussa : opettajuuteni tarkastelua valmistautumisessa juhlaan

Abstract

Työn pohjimmainen tarkoitus on pohtia yläasteikäisen asemaa peruskoulussa. Mikä on tämä vaihe, kun ei ole enää lapsi eikä vielä aikuinen? On universaali ilmiö, että tässä iässä nuori hakee identiteettiään ja tarvitsee aikuiselta kaiken mahdollisen viisauden ja tuen. Miten opettajana voisin ohjata parhaalla mahdollisella tavalla nuorta oman suuntansa etsimisessä ja yksilökehityksessä. Kysynkin, että löytyykö opettajalta hiljaista tietoa nuoren huutoon: miten tullaan osaksi yhteiskuntaa? Miten opitaan vaikuttamaan ja miten opitaan mediakriittisyys? Miten ollaan nuorena yhteisössä, jos ei omassa pienessä kunnassa ole vetovoimaista harrastusta, joka mahdollistaisi omaa paikkaa ja kehittymistä? Miksi turhautumiselle ei anneta selitystä? Edelleen kysyn oppiainesisältöjä. Yläasteella ei ole pakollisena etiikkaa, käytännön filosofiaa, mediakasvatusta eikä juuri taidekasvatustakaan. Nämä oppiaineet mahdollistaisivat kyselyn, vuorovaikutuksen ja pohtimisen ilon. Mielestäni tärkeimpiä asioita koulussa olisi ajattelemaan opettaminen. Jos oppii ajattelemaan, oppii näkemään mitä mistäkin seuraa. Sitten oppii myös kysymään ja kyseenalaistamaan. Elämä menee eteenpäin hyvien kysymysten, ei hyvien vastausten varassa. Nykyisellään koulu pyrkii tiedolla täyttämään nuoren mielen. Kentällä turhaudutaan, jos vuoden opetussisältö voitaisiin kiteyttää muutamaan lauseeseen ja kuitenkaan ei ole ollut aikaa tunnilla keskusteluun. Tärkeämpää olisi kokea tulevansa kuulluksi, hyväksytyksi, kohdatuksi ja ymmärretyksi. Ongelmaperustainen oppiminen. Uusi tapa oppia ja opettaa tarjosi valtavan pohjan opettajuuteni tarkastelulle ja avasi näköalat elinikäiselle oppimiselle. Ihmettelen kuitenkin monia asioita, esimerkiksi reflektoin, itsearvioinnin, aidon kohtaamisen ja luovan ilon vähäisyyttä arjessa ja juhlassa. Oppilas tuli minulle entistä arvokkaammaksi. Oppilaista on vaikka mihin, jos he saavat mahdollisuuden! Onko muutos mahdollista?

The basic aim of the work is to study the status of upper level students at comprehensive school. What is this stage when you are not a child anymore, but not yet an adult. It's a universal phenomenon that at this age a young person searches for his identity and needs the support of all possible adult wisdom. How could I as a teacher guide the young one to search his own way and in his personal individual development in the best possible way. I want to ask if the teacher has silent information for the young one's call: how to become part of the society? How do you learn to influence and how to learn media criticality? How to be a young person in the society if you don't have an appealing hobby in your own small municipality, which could enable your own place and development? Why isn't frustration given an explanation? Furthermore I ask about subject contents. At comprehensive school there are no compulsory courses at ethics, practical philosophy, media education or not much art education. These subjects would enable questioning and the joy of contemplating interaction. I think one of the most important things at school is teaching students to think. If you learn to think, you learn to see what leads to what. Then you learn to ask and make things questionable. Life goes on through good questions, not good answers. At the present the school tends to fill students' minds with information. In the field you get frustrated when you could crystallize the contents of the curriculum of a year into a few sentences and still there hasn't been enough time for discussion during the lessons. It would be more important that you could feel to be heard, accepted, met and understood. Learning based on problem solving. A new way of learning and teaching offered a huge basis to study my teachership and opened horizons for lifelong learning. I still wonder many things, e.g. how do I reflect, selfevaluate the little amount of real encounter and creative joy in everyday life and feast. The student became all the more valuable for me. The students can do anything if they get a chance. Is changing possible?