Mikä tää on? : kasvien tunnistusta elämyspedagogiikan keinoin

Abstract

Kasvien tunnistus on olennainen osa puutarhurin ammattitaitoa. Puutarhatalouden perustutkinnossa opiskelevien on kahden vuoden opintojensa aikana opittava tuntemaan noin 800 kasvia. Tämä tarkoittaa sitä, että meidän kouluttajina on panostettava oppimisympäristöjen ja opetusmenetelmien kehittämiseen hyvien oppimistulosten saavuttamiseksi. Tämän kehittämishankkeen tavoitteena oli kehittää elämyspedagogiikan käyttöä kasvien tunnistamisen opetusmenetelmänä. Hankkeen toteutuksessa keskityttiin talviasuisten kasvien tuntomerkkien opiskeluun. Opiskelijat kiersivät ryhmissä heille tehdyn tunnistusradan. Mikäli ajallinen ja matkallinen siirtymä tunnistettavien kasvien välillä oli pitkä, siirtymämatkalle oli mietitty tunnistettaviin kasveihin liittyviä tehtäviä. Näin myös rastien väliset siirtymät toimivat reflektioaikana. Yhteisellä loppukeskustelulla varmistimme että kaikki ovat tunnistaneet kasvit oikein ja osanneet vastata rastien välisiin kysymyksiin. Lisäksi keskustelimme siitä, miten opiskelijat kokivat tämäntyyppisen kasvien tunnistuskierroksen – mitä tunteita ja ajatuksia se heissä herätti. Opiskelijoiden palautteen sekä oman kokemukseni perusteella elämyspedagogiikka soveltuu hyvin käytettäväksi kasvien tunnistamisen opettamisessa puutarhatalouden perustutkinnossa. Opiskelijat kokivat, että pienessä ryhmässä kiertämällä tulee tarkemmin katsottua kasveja ja niiden tuntomerkkejä. Samoin rastien väliset tehtävät opiskelijat kokivat positiivisena asiana. Näillä perusteilla elämyspedagogiikka toimii mielestäni yhtenä hyvänä opetusmenetelmänä kasvien tunnistamisen opettamisessa.

Recognition of different plants is an essential part of gardener’s professional skills. Those studying in the first degree program of horticulture must learn to recognize approximately 800 plants during their two years studies. Thus we teachers have to invest energy in the improvements of the learning environments and educational methods in order to achieve good learning results. The aim of this development project was to evolve the use of experiential education as an educational method in the recognition of plants. In the realization of this project the focus was in learning the distinctive marks of the leafless plants. For this a recognition track was made for the students. The students circled the track in teams. In case of a long distance between the ticks exercises were thought which were related in the plants to be recognized. This way the period of transition operated as active reflection time. Furthermore the collective discussion at the end of the day ensured that everyone had recognized the plants and had found out the right answer to the exercises. In addition, we discussed about students’ experiences of the use of method such as this in learning the distinctive marks of plants – what emotions and thoughts it made them feel. By the students’ feedback and my own experience experiential education suit well to be used in teaching the recognition of plants in the Vocational Qualification in Horticulture. The students felt that in the small group they take a closer look on the plants and the distinctive marks of them. Likewise the exercises between the ticks were considered to be positive matters. Thus I consider experiential education to be one good educational method in teaching the recognition of plants.