Noviisista osaajaksi : asiantuntijavalmiuksien kehittäminen

Abstract

Ammattikorkeakoulut perustettiin tiedekorkeakoulujen rinnalle käytännönläheisemmän soveltavan tieteen korkeakouluiksi. Näin ammattikorkeakoulujen tehtävänä on kouluttaa asiantuntijatehtäviin korkeakoulututkinnon suorittaneita osaajia, joiden koulutuksessa pääpaino on asiantuntijavalmiuksien kehittymisissä. Tällaisiksi valmiuksiksi voidaan yleisten työelämävalmiuksien lisäksi määritellä ammattialakohtaiset tiedot ja taidot sekä kyky soveltaa tiedoissa ja taidoissa integroituvaa tietämystään asiantuntijatehtävissä. Tiedot ja taidot sekä soveltaminen muodostuvat jokainen erilaisista tiedon lajeista, joiden jokaisen oppimisprosessi on myös erilainen. Tiedot koostuvat kooditetusta ja käsitteellisestä tiedosta, joiden oppimisprosessi noudattaa pääosin pragmaattis-kognitiivista oppimisen prosessimallia, jonka ydin on uuden tiedon reflektointi. Oppimisprosessin tuloksena on kognitiiviset muutokset ja oppimisen tuloksena merkitysrakenteiden perustaminen ja laajentaminen. Taidot koostuvat toiminnallistetusta ja kulttuurisesta tiedosta. Niiden oppimisprosessi noudattaa pääosin pragmaattis-empirististä prosessia, jossa ytimenä on uuden kokemuksen reflektointi. Tämän oppimisprosessin tuloksena oppijassa tapahtuu käyttäytymisen muutoksia ja oppimisen tuloksena ovat toimintavaihtoehtojen rekonstruktioita ja valintoja. Kyky soveltaa puolestaan sisältää sekä toiminnallistettua että käsitteellistettyä tietoa. Oppimisprosessi tapahtuu sekä pragmaattis-kognitiivisen että pragmaattis-empiristien prosessin kautta ja soveltaminen tapahtuu kummankin prosessin loppuun saattamisen kautta tiedon ja kokemuksen reflektoinnilla. Prosessin tuloksena on ymmärryksen muutos ja oppimisen tuloksena on analyyttinen ongelmanratkaisu tietoon ja kokemukseen perustuen. Mietittäessä opetussuunnitelmaa olisi huomioitava, että jokaiseen edellä mainituista prosesseista voidaan liittää opetusmenetelmä, joka soveltuu erityisesti jonkin osavalmiuden kehittämiseen. Tiedon kehittämissä tutkivan oppimisen metodi soveltuu erinomaisesti. Taidon oppimisessa puolestaan työelämässä tapahtuva situationaalinen oppiminen tuottaa hyviä asiantuntijavalmiuksia. Kyky soveltaa puolestaan edellyttää ongelmaratkaisukykyä ja siihen erityisen hyvin voidaan käyttää esimerkiksi projektioppimisen menetelmää. Jokaiseen näistä ongelmanperustainen oppiminen liittyy filosofisena tausta-ajatuksena, mutta sen pedagoginen (tai aikuisista puhuttaessa andragoginen) menetelmäratkaisu on erilainen. Jokaisessa myös opettajan rooli on erilainen. Tosiasia kuitenkin on, että opettajan rooli on näiden mukaan muuttumassa oppimisen ohjaajaksi. Opettaja ei ole enää pelkän tiedon jakaja. Kuitenkin esimerkiksi projektioppimisen menetelmä vaatii opettajalta niin moninaisia taitoja, että sellaista käyttöönotettaessa on pohdittava myös opettajakunnan valmiutta.

The universities of applied sciences were established parallel to scientific universities to educate practical custom experts for organizations. The main task in the universities of applied sciences is to educate preparedness of experts’ capacities. These capacities are defined here as the disciplines’ knowledge, skills and the ability to apply by integrating learning. The knowledge consists of the encoded and embrained knowledge. The process to learn these is here called the pragmatic-cognitive learning process. The code of this process is the reflection of knowledge. The outcome of the process is the establishment of meaning structures and the expansion of these structures. The skills constitute embodied and encultured knowledge. The process is called here as the pragmatic-empirical learning process, in which the core is the reflection of experience. As a result of the process is changes of behaviour and the results of learning are the reconstruction of the operation modes and the selection of them. The ability to apply is composed of the embrained and embodied knowledge. The learning processes are both the pragmatic-cognitive and the pragmatic-empirical process by finishing off the process and reflecting the knowledge as well the experience. The outcome of this process is the changes in the comprehension and the result of learning is the analytical problem solving based on both the knowledge and the skills. In the curriculum content it should be considering that every learning process can be combined different learning method. In the process of knowledge development the appropriate method is inquiry-based learning. In the process of skills learning the best way to produce expert’s capacities is situated learning. And finally the ability to apply can be fostered by project learning. The problem-based learning is the philosophical background for every three of these methods but as a pedagogical (andragogical) approach is different in every process. In every learning process and in every method there are different roles for teacher. However, the fact is that the role of teacher is moving toward the role of tutor instead to be a traditional teacher in the classroom delivering facts. It is worth to notice that in the method of project learning the role of teacher is so demanding that it could be challenging to find such educators.