Harmonikansoiton tasosuoritusuudistus

Abstract

Suomen musiikkioppilaitosten liiton uudet tasosuoritusvaatimukset tulivat koekäyttöön lukuvuonna 2004–2005. Tasosuorituksilla tarkoitetaan musiikkiopistossa etenemisen tasoja, joista ennen käytettiin nimitystä kurssitutkinto. Opinnäytetyön tavoitteena oli tutkia, miten tasosuoritusuudistus toteutettiin harmonikan osalta ja miten se onnistui. Empiirisenä aineistona käytettiin harmonikansoiton opettajien haastatteluja heidän kokemuksistaan. Musiikkioppilaitosten tasosuoritusvaatimusten päivittäminen on tehnyt tutkinnoista ajanmukaisempia ja monipuolisempia. Uusissa vaatimuksissa on lisätty ryhmäsoittoa, vapaata säestystä ja improvisointia. Ensimmäistä kertaa vapaalle säestykselle on myös tehty omat soitinkohtaiset vaatimukset. Uudet vaatimukset korostavat esiintymisen roolia ja tasosuoritus on mahdollista tehdä myös konsertin muodossa. Harmonikan tasosuorituksia on kokonaisuudessaan helpotettu. Harmonikansoittajien tutkinnot ovat aikaisemmin olleet vaikeampia kuin monien muiden instrumenttien, koska sillä on pyritty todistamaan harmonikan sopivuutta taidemusiikkiin. Monet haastatellut opettajat ovat olleet tyytyväisiä uudistukseen. Uudet vaatimukset ovat helpottaneet ja selkiyttäneet heidän työtään ja tehneet siitä mielenkiintoisempaa. Kun ohjelmisto on vapaammin valittavissa kuin ennen, tasosuorituksista tulee enemmän oppilaiden itsensä näköisiä ja persoonallisempia. Tasosuoritusuudistus tuo muutoksia myös musiikkipedagogien työhön. Nykyään musiikkipedagogit tarvitsevat aikaisempaa enemmän luovaa oman osaamisen käyttöä ja joustavuutta. Monipuolinen ohjelmisto haastaa opettajia sovittamaan ja säveltämään enemmän. Soitonopettajilta vaaditaan nyt monipuolisempia taitoja kuin aikaisemmin, mikä olisi otettava huomioon myös heidän koulutuksessaan. Musiikkipedagogien improvisoinnin, vapaan säestyksen ja ryhmäopetuksen koulutusta täytyisi lisätä. Uusien taitojen hankkimista olisi tuettava nykyistä enemmän oppilaitosten järjestämin täydennyskoulutuksin.

The new level requirements for Finnish music institutes were taken into test use in 2004-2005. Level requirements are used in music institutes to measure the students’ progress in their studies. The purpose of the thesis was to find out how the revision of level requirements in accordion playing was carried out and how it succeeded. The empirical material consists of interviews in which accordion teachers were asked about their experiences of the process. Revision of the level requirements has contributed to the modernity and the versatility of the examinations. The new requirements include more chamber music, free accompaniment and improvisation than the old ones. Free accompaniment was included in the requirements for the first time. The new requirements also put more emphasis on performing. It is even possible to use concerts as a form of taking an examination now. As a whole, the level requirements are now easier than before. In the past years, accordion examinations have been more difficult than those of other instruments. This was because for a long time, the aim was to prove that accordion is a suitable instrument for art music. Many of the interviewed teachers were satisfied with the reform. The new requirements have been of help to teachers, and they have made the teachers’ work more interesting. For example, when there is more freedom in choosing the repertoire, exams can be better adjusted to the student’s personality. The new level requirements have also brought changes to the music pedagogues’ work. In all, music pedagogues should be creative and flexible nowadays. The fact that repertoires can now be chosen more freely than before also gives the teachers a chance to arrange and compose music. As a result of these changes, the instrument teachers nowadays need a wider range of skills than before, and this should be taken into account in their education. Skills in improvisation, free accompaniment and group instruction should get more emphasis in the study programs of music pedagogues than today. There should be more chances for teachers to acquire these new skills. This could be arranged for example in the form of supplementary education.