Henkisen hyvinvoinnin tukeminen ohjauksen avulla

Abstract

Tämän kehittämishankkeen tehtävänä oli selvittää opiskelijoiden näkemyksiä, miten henkistä hyvinvointia voidaan tukea ohjauksen avulla. Kehittämishankkeeseen aineisto koottiin Oulun seudun ammattikorkeakoulusta sosiaalija terveysalan yksiköstä kolmelta (n = 3) harkinnanvaraisesti valitulta opiskelijalta touko – marraskuussa 2008 puolistrukturoidun haastattelun avulla. Kehittämishankkeena toteutettavan laadullisen tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, mistä tekijöistä ohjaaja tunnistaa opiskelijan psykososiaaliset vaikeudet ja miten opiskelijaa voidaan auttaa ohjauksen keinoin. Tutkimusaineisto analysoitiin sisällönanalyysin avulla. Tulosten mukaan opiskelijoiden henkilökohtaiset ongelmat olivat estäneet opintojen etenemisen. Opiskelijoiden ongelmat liittyivät parisuhteeseen, sosiaalisten tilanteiden pelkoon ja masennukseen. Haastatellut opiskelijat toivat esille monenlaisia toiveita ohjauksen järjestämisestä. Kaikki opiskelijat toivoivat, että opettajatuutor on opiskelijan lähiohjaaja. Opettajatuutorin toivottiin olevan helposti lähestyttävä ja empaattinen. Tämä edistäisi opiskelijan mahdollisuutta hakeutua ohjaukseen aikaisessa vaiheessa. Tuutoroinnin jatkuvuus koettiin tärkeäksi ja henkilökohtaista ohjausta toivottiin ryhmäohjaustilanteiden rinnalle. Henkilökohtaista ohjausta toivottiin esimerkiksi urasuunnitteluun. Varhainen puuttuminen opiskelijan vaikeuksiin nousi esille kehittämishankkeen tuloksissa. Opiskelijat toivovat, että opettajatuutorit olisivat puuttuneet heidän ongelmiin heti kun opinnot eivät edenneet aikataulussa. Huolen puheeksi ottaminen olisi auttanut opiskelijaa, koska silloin opinnot eivät olisi viivästyneet niin paljon. Jatkossa tämän tutkimuksen pohjalta kehitetään varhaisen puuttumisen malli Oulun seudun ammattikorkeakoulun sosiaalija terveysalan yksikköön. Lisäksi ohjausjärjestelmä tulee tehdä läpinäkyväksi opiskelijoille.

The objective of this development project was to study students´ views of how mental wellbeing can be supported by means of counselling. The material for the development project was collected from three (n=3) students chosen discretionarily from Oulu University of Applied Sciences, School of Social and Health Care in MayNovember 2008 by using a semistructured interview. The purpose of the qualitative study implemented as the development project was to study by what factors a counsellor recognizes a student´s psychosocial difficulties, and how a student can be helped by means of counselling. The research material was interpreted by using the method of content analysis. The results showed that the students´ personal problems had hindered the progress of their studies. These problems concerned couple relationships, a fear of social situations and depression. The students interviewed expressed a range of hopes as to organizing counselling. All of them hoped that a teacher tutor would be a student´s immediate counsellor, and that the teacher tutor would be easily approachable and empathetic. This would make it easier for a student to seek counselling at an early stage. The continuation of tutoring was considered important, and the students hoped that personal counselling could be arranged together with group counselling situations. Personal counselling was wanted, for example, in career planning. Early involvement in a student´s difficulties was brought out in the results of the development project. The students hoped that the teacher tutors would have tackled their problems as soon as it became apparent that they did not progress in their studies according to the schedule. Bringing up the concern would have helped the students, because then their studies would not have been delayed so much. In the future, a model of early involvement based on this study will be developed for the School of Social and Health Care, Oulu University of Applied Sciences. The system of counselling must also be made transparent for students.