”Lehmänmunankuorista” lämpöä? - paalaus- ja aumamuovin polttomahdollisuus Petäjävedellä
Kinnunen, Raisa (2006-04-10)
Tiivistelmä
Laadukas säilörehu on kotieläintuotantomme kivijalka. Tae säilörehun hyvään laatuun löytyy oikeaaikaisten työvaiheiden lisäksi tarkoituksenmukaisesta käärintäkalvosta. Pääsääntöisesti kertakäyttöinen muovijäte päätyy hyvin usein kaatopaikalle sen sijaan, että sen sisältämä energiamäärä hyödynnettäisiin
lämmöntuotannossa.
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli saada selville polttokelpoisen paalaus- ja aumamuovin määrä Petäjävedellä sekä tarkastella muovin keräilyn järjestämistä ja hyödyntämismahdollisuutta kunnan lämpölaitoksessa.
Tutkimuksessa käytettiin lähinnä määrällistä tutkimusotetta. Työn aineisto kerättiin kyselylomakkeella jotka lähetettiin satunnaisotannalla valituille 65 viljelijälle vuoden 2004 tukipäätösten mukana. Lomakkeita palautui 20 ja vastaukset käsiteltiin Excel-taulukkolaskentaohjelmalla. Tuloksia havainnollistettiin kuvioina ja taulukoina. Tutkimusaineisto painotettiin
tuotantosuunnittain vastaamaan maatilojen todellista määrää.
Kysymykset liittyivät mm. tilakokoon, tuotantosuuntaan ja kertyvän muovijätteen määrään. Vastanneiden tilakoko ja nurmialaosuudet vaihtelivat melko paljon. Kolme yleisintä tuotantosuuntaa olivat muu nautakarjatalous, lypsykarjatalous sekä viljanviljely.
Vastaukset käsiteltiin a) koko aineistona, b) tuotantosuuntaisesti sekä c) alueellisesti ryhmiteltynä. Eroavaisuuksia syntyi erityisesti kertyvän polttokelpoisen muovin määrässä. Muovin kokonaismäärä oli n. 36500 kg. Eniten polttokelpoista paalaus- ja aumamuovia syntyy kotieläintiloilta.
Petäjäveden lämpölaitoksella on sekä polttoon tarvittavat tekniset valmiudet (mm. palamisprosessin seurantamahdollisuus) että mielenkiintoa muovin hyödyntämiseen. Tämän tutkimuksen tulosten perusteella polttokelpoisen muovin määrä jää vähäiseksi eikä se muodosta merkittävää polttoainelisää lämpölaitokselle.
Vastaajien mielipiteet muovin hyötykäytöstä energiantuotannossa olivat samansuuntaiset niin valtakunnallisen kuin myös yleiseurooppalaisen jätteiden hyötykäyttösuunnitelmien kanssa: huonoin vaihtoehto hyödyntämiskelpoiselle jätteelle on kaatopaikka.
lämmöntuotannossa.
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli saada selville polttokelpoisen paalaus- ja aumamuovin määrä Petäjävedellä sekä tarkastella muovin keräilyn järjestämistä ja hyödyntämismahdollisuutta kunnan lämpölaitoksessa.
Tutkimuksessa käytettiin lähinnä määrällistä tutkimusotetta. Työn aineisto kerättiin kyselylomakkeella jotka lähetettiin satunnaisotannalla valituille 65 viljelijälle vuoden 2004 tukipäätösten mukana. Lomakkeita palautui 20 ja vastaukset käsiteltiin Excel-taulukkolaskentaohjelmalla. Tuloksia havainnollistettiin kuvioina ja taulukoina. Tutkimusaineisto painotettiin
tuotantosuunnittain vastaamaan maatilojen todellista määrää.
Kysymykset liittyivät mm. tilakokoon, tuotantosuuntaan ja kertyvän muovijätteen määrään. Vastanneiden tilakoko ja nurmialaosuudet vaihtelivat melko paljon. Kolme yleisintä tuotantosuuntaa olivat muu nautakarjatalous, lypsykarjatalous sekä viljanviljely.
Vastaukset käsiteltiin a) koko aineistona, b) tuotantosuuntaisesti sekä c) alueellisesti ryhmiteltynä. Eroavaisuuksia syntyi erityisesti kertyvän polttokelpoisen muovin määrässä. Muovin kokonaismäärä oli n. 36500 kg. Eniten polttokelpoista paalaus- ja aumamuovia syntyy kotieläintiloilta.
Petäjäveden lämpölaitoksella on sekä polttoon tarvittavat tekniset valmiudet (mm. palamisprosessin seurantamahdollisuus) että mielenkiintoa muovin hyödyntämiseen. Tämän tutkimuksen tulosten perusteella polttokelpoisen muovin määrä jää vähäiseksi eikä se muodosta merkittävää polttoainelisää lämpölaitokselle.
Vastaajien mielipiteet muovin hyötykäytöstä energiantuotannossa olivat samansuuntaiset niin valtakunnallisen kuin myös yleiseurooppalaisen jätteiden hyötykäyttösuunnitelmien kanssa: huonoin vaihtoehto hyödyntämiskelpoiselle jätteelle on kaatopaikka.