Turvetuotantoalueiden jälkikäyttö – kuinka tieto tavoittaa tarvitsevan?

Abstract

Lähivuosina turvetuotannosta vapautuu vuosittain tuhansia hehtaareja suonpohjia, joille tulee löytää uusi käyttömuoto. Useiden eri jälkikäyttömuotojen joukosta maanomistajien tulisi löytää parhaat ratkaisut kunkin suonpohjan uudeksi maankäyttöratkaisuksi. Vaihtoehtoja ovat muun muassa metsänkasvatus, perinteinen maatalouskäyttö, erikoiskasvituotanto tai energiakasvituotanto, uudelleen soistaminen ja kosteikkojen perustaminen.

Jälkikäytön eri vaihtoehdoista on tehty pitkäkestoisia tutkimuksia ja hyvien käytänteiden perusteet tiedetään. Jälkikäytön mahdollisuuksista tiedottamisen tulisi kuitenkin olla entistä aktiivisempaa toimintaa, koska kaikilla potentiaalisilla kohderyhmillä ei ole vielä käsitystä, mitä kaikkia mahdollisuuksia suopohjien käyttö voi tarjota. On myös tärkeä miettiä, millaisin keinoin jälkikäytöstä tiedotetaan millekin kohderyhmälle.

Tässä opinnäytetyössä tehtiin suunnitelma turvetuotantoalueiden jälkikäyttötiedon levittämisestä eri tahoille. Suunnitelman laatimiseksi haastateltiin kymmentä keskeistä alan toimijaa. Työssä toteutettiin myös yhdessä kentän asiantuntijoiden kanssa suunnitellun opintokokonaisuuden koemarkkinointi kentän tarpeiden ja kiinnostuksen selvittämiseksi avoimen ammattikorkeakoulun tarjonnan kautta. Työssä tunnistettiin keskeisiksi kohderyhmiksi turvetuottajat, maanomistajat, maatalousyrittäjät sekä neuvonta- ja koulutusorganisaatiot. Työn tulosten perusteella jälkikäyttötietämykselle on tarvetta, mutta opintojaksomuotoiseen, laajaan koulutukseen ei kentällä ole vielä tarvetta. Koulutusta kannattaisi järjestää ennemmin teemapäivien muodossa ja pyrkiä edistämään jälkikäyttökoulutussisältöjen saamista olemassa oleviin luonnonvara- alan koulutusohjelmiin.