Verkostot ammattikorkeakoulutuksen voimavarana: Ammatillisen erityisopettajankoulutuksen, kone- ja tuotantotekniikan koulutusohjelman ja kuntoutusohjauksen ja -suunnittelun koulutusohjelman ristiinarvointiraportit.
Editoija
Janatuinen, Tero
Jyväskylän ammattikorkeakoulu
2010-09-24
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:jamk-1250233692-0
https://urn.fi/URN:NBN:fi:jamk-1250233692-0
Tiivistelmä
Jyväskylän ammattikorkeakoulun laadunvarmistusjärjestelmään kuuluu
yhtenä tärkeänä osana koulutusohjelmien ristiinarviointi, jonka avulla
hyödynnetään eri alojen asiantuntemusta koulutuksen kehitystyössä. Jokaista
arviointia varten kootaan monialainen arviointiryhmä, joka laatii myös julkaistavan raportin tekemästään arvioinnista. Näin ristiinarviointi
on myös sisäinen yhteisöllinen oppimismenetelmä, jossa hyviä käytäntöjä ja kehittämisvirikkeitä siirtyy yhteiseen käyttöön. Vuonna 2004 aloitettu
ristiinarviointimenettely on vuoden 2009 alkuun mennessä kohdistunut
jo 30:een Jyväskylän ammattikorkeakoulun koulutusohjelmaan. Myös
ylempiin ammattikorkeakoulututkintoihin johtavat koulutusohjelmat
ovat tulleet arviointeihin mukaan.
Julkaisussa raportoidaan kolme keväällä 2008 toteutettua arviointia.
Kohteina on kolme eri alojen koulutusohjelmaa: ammatillinen
erityisopettajankoulutus (ammatillinen opettajakorkeakoulu), kone- ja
tuotantotekniikan koulutusohjelma (tekniikan ja liikenteen yksikkö)
sekä kuntoutusohjauksen ja -suunnittelun koulutusohjelma (sosiaali- ja
terveysalan yksikkö). Näitä koulutusohjelmia yhdistää erityisesti vahvat
yhteistyöverkostot.
Ammatillisella erityisopettajankoulutuksella ja
kuntoutusohjauksen ja -suunnittelun koulutusohjelmalla on molemmilla
myös valtakunnallinen koulutustehtävä. Koulutusohjelmien yhteisiä haasteita
ovat mm. oppimisympäristöjen kehittäminen, henkilöstöresurssien
käytön suunnittelu, koulutusohjelmien tai ammattikorkeakoulun sisäisen
yhteistyön vahvistaminen sekä kansainvälistymisen edistäminen.
Ammatillisen erityisopettajankoulutuksessa on vahva erityisopettajuuden
arvoperusta ja aikuisopiskelijalähtöiset periaatteet. Pedagogisten
käytäntöjen vahvuus näkyy mm. opiskelun monimuotoisuudessa, henkilökohtaistamisessa,
HOPS-työskentelyssä ja harjoittelujen toteutuskäytännöissä.
Koulutusohjelma kerää ennakointitietoa vahvan sidosryhmätyön
sekä opettajien T&K-toiminnan ja täydennyskoulutuksen kautta. Palautteisiin
reagoidaan nopeasti. Ammatillisen erityisopettajankoulutuksessa
tehdään sekä valtakunnallista että alueellista kehittämistyötä. Toimintaa
tukee tiivis sisäinen yhteistyö ja toimintakulttuuri.
Ammatillisen erityisopettajankoulutuksen haasteena on oman profiilin
kehittäminen, kun alan kilpailutilanne on muuttunut koulutustarjonnan
lisääntyessä. Koulutusohjelmalla olisi edellytykset myös laajempaan kansainvälisen
koulutuksen ja asiantuntijatyön myyntiin. Toiminnan haasteena
on kuitenkin henkilöstön pieni määrä toiminnan laajuuteen nähden.
Tehokkuutta voisi lisätä osaltaan yhteistyön laajentaminen ammatillisen
opettajakorkeakoulun omien tukipalvelujen ja ammattikorkeakoulun
yhteisten tukipalvelujen kesken. Aikuisopiskelijan tarpeet asettavat myös
omat vaatimuksensa oppimisympäristöille. Kehittämiskohteita voisivat
olla työelämänedustajien tiiviimpi osallistuminen koulutusprosessiin,
opiskelijoiden vertaistuen ja kotikansainvälistymisen vahvistaminen sekä
verkko-oppimisympäristöjen käytön motivointi ja opettaminen.
Kone- ja tuotantotekniikan koulutusohjelman koulutusprosessit ovat
tehokkaita ja toimintaa tukee selkeä organisoituminen ja hyväksi havaittuihin
käytäntöihin pohjautuva koulutusajattelu. Henkilöstö on sitoutunutta,
opettajat asiantuntevia ja opiskelijat tyytyväisiä. Monipuoliset ja toimivat
työelämäsuhteet tukevat koulutusohjelman työelämälähtöistä toteutusta.
Henkilöstö osallistuu laajasti T&K-työhön, mikä välittyy opetuksen kautta
myös opiskelijoille. Opiskelijat saavat työelämässä tarvittavaa osaamista
myös koulutuksessa painottuvan projektioppimisen välityksellä.
Pedagogisen näkemyksen syventäminen on kone- ja tuotantotekniikan
koulutusohjelman haaste. Käytännön ratkaisuja tulisi tukea osaamisperustaisen
opetussuunnitelma-ajattelun syventämisellä, jolloin huomio kiinnitetään
koneinsinöörin osaamisen ja asiantuntijuuden kehittymiseen. Myös oppimisympäristöajattelun
laajentaminen mahdollistaisi paremmin oppimisen
autenttisten, ammatillisesta käytännöstä tulevien haasteiden kautta. Koska
asiantuntijuuden kehittyminen on sosiaalinen ilmiö, pitää henkilöstön ja
opiskelijoiden tehdä tiivistä, tavoitteellista yhteistyötä. Koulutusohjelman
kehittämisen sisäisiä haasteita ovat mm. kolmen k:n ajattelun (koulutus –
kehitys – kansainvälisyys) sisäistäminen ja työaikasuunnittelu.
Tarve- ja työelämälähtöisyys ovat arvioinnin mukaan kuntoutusohjauksen
ja -suunnittelun koulutusohjelman merkittäviä vahvuuksia.
Ikääntymisen ja syrjäytymisen myötä koulutuksella on kasvava yhteiskunnallisen
tarve. Koska koulutusohjelma tarjoaa ainoana yksikkönä
nuorten koulutusta Suomessa, on sillä valtakunnallinen koulutustehtävä.
Toiminnassa näkyykin valtakunnallisen yhteistyön merkitys ja tiivis yhteistyö
työelämän kanssa. Opiskelijoiden on mahdollista valita opintojensa
vaihtoehdoksi yrittäjyyspolku heti opintojen alkuvaiheessa. Koska
koulutusohjelman opiskelijoilla on taustalla erilaisia pohjakoulutuksia,
on koulutusohjelmassa käytössä toimivia menetelmiä aiemmin opitun
tunnistamisessa. Myös palautteiden hyödyntäminen näkyy koulutusohjelman
kehittämisessä.
Yhteistyön lisääminen nousi arvioinnissa koulutusohjelman keskeiseksi
kehittämiskohteeksi. Yhteistyö eri koulutusohjelmien ja opettajien
kesken lisäisi koulutuksen monialaisuutta, vähentäisi päällekkäisyyksiä ja
parantaisi osaamisen laajempaa hyödyntämistä. Yhteistyö auttaisi myös
pienen koulutusohjelman resurssien ja riskien hallinnassa sekä tukisi
opiskelijoiden yksilöllisiä valintoja. Haasteena on myös pohtia, millaisilla
opintojaksoilla virtuaaliopintojen soveltaminen on tarkoituksenmukaista.
Lisäksi pieni ja suhteellisen uusi koulutusohjelma joutuu panostamaan
viestintään, jotta se tunnettaisiin paremmin työelämässä. Euroopassa
ei ole muita vastaavia koulutusohjelmia, mutta kansainvälinen T&Ktoiminta
ja koulutuksen sekä asiantuntijuuden myyminen voisi avata
uusia mahdollisuuksia kansainväliseen yhteistyöhön.
Viestinnän parantaminen sekä yksiköiden ja koulutusohjelmien erityispiirteiden
huomioon ottaminen korostuivat ehdotuksissa tukipalvelujen ja
ammattikorkeakoulun toiminnan kehittämiseksi. Viestinnän tulisi edistää
etenkin pienten koulutusohjelmien tunnettavuutta. Lisäksi toivotaan aktiivisempaa
viestintää siitä, miten laadunvarmistustyön kautta saadut tulokset
ja palautteet on otettu huomioon kehittämistoimissa. Myös T&K-kehittämispalveluiden
toiminnasta pitäisi viestiä tehokkaammin henkilöstölle.
Ammatillinen opettajakorkeakoulun osalta tulisi etsiä sen omaleimaisuuden
huomioon ottavia toimintatapoja niin viestintään kuin muihinkin tukipalveluihin.
Virtuaaliopintojen pedagoginen kehittäminen on koko ammattikorkeakoulun
haaste. Ammatillisessa opettajakorkeakoulussa tehdystä
verkkopalvelujen kehittämistyöstä olisi hyötyä koko ammattikorkeakoulun
aikuisopiskelijoiden ohjausjärjestelmän kehittämisessä. Opiskelijoiden kehittämisehdotukset
liittyivät etenkin opiskelijaterveydenhuollon ongelmiin
sekä fyysisten tilojen puutteisiin erityisesti massaluennoilla.
yhtenä tärkeänä osana koulutusohjelmien ristiinarviointi, jonka avulla
hyödynnetään eri alojen asiantuntemusta koulutuksen kehitystyössä. Jokaista
arviointia varten kootaan monialainen arviointiryhmä, joka laatii myös julkaistavan raportin tekemästään arvioinnista. Näin ristiinarviointi
on myös sisäinen yhteisöllinen oppimismenetelmä, jossa hyviä käytäntöjä ja kehittämisvirikkeitä siirtyy yhteiseen käyttöön. Vuonna 2004 aloitettu
ristiinarviointimenettely on vuoden 2009 alkuun mennessä kohdistunut
jo 30:een Jyväskylän ammattikorkeakoulun koulutusohjelmaan. Myös
ylempiin ammattikorkeakoulututkintoihin johtavat koulutusohjelmat
ovat tulleet arviointeihin mukaan.
Julkaisussa raportoidaan kolme keväällä 2008 toteutettua arviointia.
Kohteina on kolme eri alojen koulutusohjelmaa: ammatillinen
erityisopettajankoulutus (ammatillinen opettajakorkeakoulu), kone- ja
tuotantotekniikan koulutusohjelma (tekniikan ja liikenteen yksikkö)
sekä kuntoutusohjauksen ja -suunnittelun koulutusohjelma (sosiaali- ja
terveysalan yksikkö). Näitä koulutusohjelmia yhdistää erityisesti vahvat
yhteistyöverkostot.
Ammatillisella erityisopettajankoulutuksella ja
kuntoutusohjauksen ja -suunnittelun koulutusohjelmalla on molemmilla
myös valtakunnallinen koulutustehtävä. Koulutusohjelmien yhteisiä haasteita
ovat mm. oppimisympäristöjen kehittäminen, henkilöstöresurssien
käytön suunnittelu, koulutusohjelmien tai ammattikorkeakoulun sisäisen
yhteistyön vahvistaminen sekä kansainvälistymisen edistäminen.
Ammatillisen erityisopettajankoulutuksessa on vahva erityisopettajuuden
arvoperusta ja aikuisopiskelijalähtöiset periaatteet. Pedagogisten
käytäntöjen vahvuus näkyy mm. opiskelun monimuotoisuudessa, henkilökohtaistamisessa,
HOPS-työskentelyssä ja harjoittelujen toteutuskäytännöissä.
Koulutusohjelma kerää ennakointitietoa vahvan sidosryhmätyön
sekä opettajien T&K-toiminnan ja täydennyskoulutuksen kautta. Palautteisiin
reagoidaan nopeasti. Ammatillisen erityisopettajankoulutuksessa
tehdään sekä valtakunnallista että alueellista kehittämistyötä. Toimintaa
tukee tiivis sisäinen yhteistyö ja toimintakulttuuri.
Ammatillisen erityisopettajankoulutuksen haasteena on oman profiilin
kehittäminen, kun alan kilpailutilanne on muuttunut koulutustarjonnan
lisääntyessä. Koulutusohjelmalla olisi edellytykset myös laajempaan kansainvälisen
koulutuksen ja asiantuntijatyön myyntiin. Toiminnan haasteena
on kuitenkin henkilöstön pieni määrä toiminnan laajuuteen nähden.
Tehokkuutta voisi lisätä osaltaan yhteistyön laajentaminen ammatillisen
opettajakorkeakoulun omien tukipalvelujen ja ammattikorkeakoulun
yhteisten tukipalvelujen kesken. Aikuisopiskelijan tarpeet asettavat myös
omat vaatimuksensa oppimisympäristöille. Kehittämiskohteita voisivat
olla työelämänedustajien tiiviimpi osallistuminen koulutusprosessiin,
opiskelijoiden vertaistuen ja kotikansainvälistymisen vahvistaminen sekä
verkko-oppimisympäristöjen käytön motivointi ja opettaminen.
Kone- ja tuotantotekniikan koulutusohjelman koulutusprosessit ovat
tehokkaita ja toimintaa tukee selkeä organisoituminen ja hyväksi havaittuihin
käytäntöihin pohjautuva koulutusajattelu. Henkilöstö on sitoutunutta,
opettajat asiantuntevia ja opiskelijat tyytyväisiä. Monipuoliset ja toimivat
työelämäsuhteet tukevat koulutusohjelman työelämälähtöistä toteutusta.
Henkilöstö osallistuu laajasti T&K-työhön, mikä välittyy opetuksen kautta
myös opiskelijoille. Opiskelijat saavat työelämässä tarvittavaa osaamista
myös koulutuksessa painottuvan projektioppimisen välityksellä.
Pedagogisen näkemyksen syventäminen on kone- ja tuotantotekniikan
koulutusohjelman haaste. Käytännön ratkaisuja tulisi tukea osaamisperustaisen
opetussuunnitelma-ajattelun syventämisellä, jolloin huomio kiinnitetään
koneinsinöörin osaamisen ja asiantuntijuuden kehittymiseen. Myös oppimisympäristöajattelun
laajentaminen mahdollistaisi paremmin oppimisen
autenttisten, ammatillisesta käytännöstä tulevien haasteiden kautta. Koska
asiantuntijuuden kehittyminen on sosiaalinen ilmiö, pitää henkilöstön ja
opiskelijoiden tehdä tiivistä, tavoitteellista yhteistyötä. Koulutusohjelman
kehittämisen sisäisiä haasteita ovat mm. kolmen k:n ajattelun (koulutus –
kehitys – kansainvälisyys) sisäistäminen ja työaikasuunnittelu.
Tarve- ja työelämälähtöisyys ovat arvioinnin mukaan kuntoutusohjauksen
ja -suunnittelun koulutusohjelman merkittäviä vahvuuksia.
Ikääntymisen ja syrjäytymisen myötä koulutuksella on kasvava yhteiskunnallisen
tarve. Koska koulutusohjelma tarjoaa ainoana yksikkönä
nuorten koulutusta Suomessa, on sillä valtakunnallinen koulutustehtävä.
Toiminnassa näkyykin valtakunnallisen yhteistyön merkitys ja tiivis yhteistyö
työelämän kanssa. Opiskelijoiden on mahdollista valita opintojensa
vaihtoehdoksi yrittäjyyspolku heti opintojen alkuvaiheessa. Koska
koulutusohjelman opiskelijoilla on taustalla erilaisia pohjakoulutuksia,
on koulutusohjelmassa käytössä toimivia menetelmiä aiemmin opitun
tunnistamisessa. Myös palautteiden hyödyntäminen näkyy koulutusohjelman
kehittämisessä.
Yhteistyön lisääminen nousi arvioinnissa koulutusohjelman keskeiseksi
kehittämiskohteeksi. Yhteistyö eri koulutusohjelmien ja opettajien
kesken lisäisi koulutuksen monialaisuutta, vähentäisi päällekkäisyyksiä ja
parantaisi osaamisen laajempaa hyödyntämistä. Yhteistyö auttaisi myös
pienen koulutusohjelman resurssien ja riskien hallinnassa sekä tukisi
opiskelijoiden yksilöllisiä valintoja. Haasteena on myös pohtia, millaisilla
opintojaksoilla virtuaaliopintojen soveltaminen on tarkoituksenmukaista.
Lisäksi pieni ja suhteellisen uusi koulutusohjelma joutuu panostamaan
viestintään, jotta se tunnettaisiin paremmin työelämässä. Euroopassa
ei ole muita vastaavia koulutusohjelmia, mutta kansainvälinen T&Ktoiminta
ja koulutuksen sekä asiantuntijuuden myyminen voisi avata
uusia mahdollisuuksia kansainväliseen yhteistyöhön.
Viestinnän parantaminen sekä yksiköiden ja koulutusohjelmien erityispiirteiden
huomioon ottaminen korostuivat ehdotuksissa tukipalvelujen ja
ammattikorkeakoulun toiminnan kehittämiseksi. Viestinnän tulisi edistää
etenkin pienten koulutusohjelmien tunnettavuutta. Lisäksi toivotaan aktiivisempaa
viestintää siitä, miten laadunvarmistustyön kautta saadut tulokset
ja palautteet on otettu huomioon kehittämistoimissa. Myös T&K-kehittämispalveluiden
toiminnasta pitäisi viestiä tehokkaammin henkilöstölle.
Ammatillinen opettajakorkeakoulun osalta tulisi etsiä sen omaleimaisuuden
huomioon ottavia toimintatapoja niin viestintään kuin muihinkin tukipalveluihin.
Virtuaaliopintojen pedagoginen kehittäminen on koko ammattikorkeakoulun
haaste. Ammatillisessa opettajakorkeakoulussa tehdystä
verkkopalvelujen kehittämistyöstä olisi hyötyä koko ammattikorkeakoulun
aikuisopiskelijoiden ohjausjärjestelmän kehittämisessä. Opiskelijoiden kehittämisehdotukset
liittyivät etenkin opiskelijaterveydenhuollon ongelmiin
sekä fyysisten tilojen puutteisiin erityisesti massaluennoilla.