”Lapsen parhaaksi” : Vanhempien ja päiväkodin välinen yhteistyö Seinäjoella ja Berliinissä

Abstract

Tässä tutkimuksessa tarkastellaan vanhempien ja päiväkodin välistä yhteistyötä Seinäjoella ja Berliinissä työntekijän näkökulmasta. Tutkimuksella haluttiin selvit-tää minkälaisia näkemyksiä suomalaisilla ja saksalaisilla varhaiskasvattajilla on vanhempien ja päiväkodin välisestä yhteistyöstä sekä sen tarpeesta, kuinka työn-tekijä näkee oman roolinsa ja ammattitaitonsa vanhempien kanssa tehtävän yh-teistyön näkökulmasta sekä kuinka yhteistyö vanhempien ja päiväkodin välillä toteutuu varhaiskasvattajan työssä ja päiväkodin käytännöissä.

Tutkimus oli laadullinen ja aineistonkeruumenetelmänä käytettiin teemahaastattelua. Tutkimukseen osallistui 10 haastateltavaa Berliinistä ja Seinäjoelta. Tutkimuksen teoreettisen viitekehyksen muodostavat vanhempien ja päiväkodin välinen yhteistyö, Bronfenbrennerin ekologinen teoria sekä sosionomin (AMK) ydinosaaminen päiväkodin ja vanhempien välisen yhteistyön näkökulmasta.

Tutkimukseen osallistuneiden kokemukset ja näkemykset yhteistyöstä olivat hyvin samansuuntaisia. Niin Seinäjoella kuin Berliinissä lapsi nähtiin yhteistyön keskipisteeksi ja samansuuntaisien kasvatustapojen sopimista pidettiin tärkeänä. Oma rooli yhteistyössä koettiin ammatillisena, mutta vanhempien kanssa haluttiin olla tasa-arvoisia. Seinäjoella työntekijöiden puheessa korostui oman äitiyden merkitys yhteistyössä, kun taas Berliinissä pidettiin tärkeänä päiväkodin toiminnan tekemistä vanhemmille tutuksi. Yhteistyötä koettiin helpottavan avoimuus ja luottamus ja vaikeuttavan vanhempien taipumus kieltää ongelmat. Yleisesti suhdetta vanhempiin kuvattiin lämpimäksi, mutta ystävyyssuhteita ei haluttu kuitenkaan muodostaa. Päiväkodin käytännöissä Berliinissä ja Seinäjoella oli suuria eroja muun muassa lapsen hoidon aloituksessa, vanhempainneuvostontoiminnassa ja vanhempien osallistumisessa päiväkodin arkeen. Saksalaiset haastateltavat kokivat yhteistyötä vanhempien kanssa tehtävän tarpeeksi, kun taas Seinäjoella sitä toivottiin lisää.

In this research co-operation between parents and kindergarten in Seinäjoki and Berlin is examined from the employees’ point of view. Research’s aims were to find out what kind of opinions Finnish and Germany early childhood educators have about the co-operation between parents and kindergarten and its need, how the kindergarten employees see their own role and expertise in this co-operation and how is the co-operation realised in daily work and in kindergarten’s activity.

This is a qualitative research and the research material was collected by theme interviews. Altogether 10 early childhood educators and kindergarten employees were interviewed in Seinäjoki and Berlin. Research’s theoretical context consists of co-operation between parents and kindergarten, Bronfenbrenner’s ecological theory and core competence of bachelor of social services from co-operation’s point of view.

Experiences and opinions of research’s participants were very similar. In Seinäjoki as well as in Berlin the child was seen as centre point in the co-operation and agreement of similar ways of child rearing was considered important. Employees’ own role in the co-operation was experienced as professional but equal with parents. In Seinäjoki, the employees emphasized their own experience as a mother while in Berlin employees considered important to make kindergarten’s activities transparent to parents. Transparency and trust were seen as an easement and parents’ denial of the problems as a barrier in co-operation. In general relationships with parents were described warm but friendships were avoided. In actions of kindergartens in Seinäjoki and Berlin were big differences for example in the beginning of child’s day care, the parents’ council and the parents’ participation in kindergarten’s weekday. According to Germany interviewees there is enough co-operation with parents and in Seinäjoki interviewees hoped for more co-operation.