Agaroosigeelin raaka-ainekoostumuksen karakterisointi
Suominen, Jaakko (2010)
Suominen, Jaakko
Turun ammattikorkeakoulu
2010
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010100413427
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010100413427
Tiivistelmä
Työn tavoitteena oli karakterisoida vaihtoehtoisia agaroosigeelin raaka-ainekoostumuksia, joita voitaisiin käyttää Wallacilla nykyisten geelien raaka-ainekoostumuksien sijaan. Tällaisia geelejä käytetään maailmanlaajuisesti levinneiden verisairauksien, kuten hemoglobinopatioiden ja talassemioiden, diagnosoinnin apuna. Agaroosin puhtaus on tärkeä tekijä analyysien onnistumisessa. Geelien käytössä hyödynnetään IEF-tekniikkaa. IEF eli isoelektrinen fokusointi, on erotustekniikka, jossa varaukselliset molekyylit liikkuvat geelillä kohti omia pI-pisteitään. Tämän mahdollistaa kantaja-amfolyyttien avulla geeliin luotu pH-gradientti.
Työssä valmistettiin agaroosigeelejä laboratorio-olosuhteissa erilaisten reseptien mukaan ja niitä ajettiin IEF-laitteistolla. Työ voidaan jakaa kolmeen eri osa-alueeseen: ”sorbitolipitoisuus ja keittoaika”, ”agaroosien sekoittaminen” sekä ”galaktomannaanin lisäys”. Hemoglobiinikontrolleina käytettiin AFSC-, HAFSC- ja NAFSC-kontrolleja. Kaikissa testeissä käytettiin kahden eri agaroosinvalmistajan agaroosia ja samaa amfolyyttiä. Tuloksia arvioitiin sekä visuaalisesti, että laskemalla geelissä muodostuvien hemoglobiinibandien etäisyyksiä. Työhön kuului yhteensä 23 testiä.
Testien tuloksista voidaan päätellä, että yksi agaroosigeelin raaka-ainekoostumus saattaisi toimia tuotannossa nykyistä paremmin. Hemoglobiinibandit olivat kyseisen reseptin mukaan valmistetuissa geeleissä liikkuneet oikeille kohdilleen ja bandit olivat visuaalisesti tarkasteltuna hieman paremmin fokusoituneita ja erottuneita toisistaan, kuin nykyisen reseptin mukaan valmistetuissa geeleissä. Tästä saatiin myös toistettavia tuloksia. Reseptin siirtäminen tuotantoon vaatisi kuitenkin vielä tuotantomittakaavan testejä. Lisäksi muiden testien tulokset rajasivat ulkopuolelle monta eri agaroosigeelin reseptiä, jotka eivät sovellu IEF-laatuisten geelien valmistukseen.
Työssä valmistettiin agaroosigeelejä laboratorio-olosuhteissa erilaisten reseptien mukaan ja niitä ajettiin IEF-laitteistolla. Työ voidaan jakaa kolmeen eri osa-alueeseen: ”sorbitolipitoisuus ja keittoaika”, ”agaroosien sekoittaminen” sekä ”galaktomannaanin lisäys”. Hemoglobiinikontrolleina käytettiin AFSC-, HAFSC- ja NAFSC-kontrolleja. Kaikissa testeissä käytettiin kahden eri agaroosinvalmistajan agaroosia ja samaa amfolyyttiä. Tuloksia arvioitiin sekä visuaalisesti, että laskemalla geelissä muodostuvien hemoglobiinibandien etäisyyksiä. Työhön kuului yhteensä 23 testiä.
Testien tuloksista voidaan päätellä, että yksi agaroosigeelin raaka-ainekoostumus saattaisi toimia tuotannossa nykyistä paremmin. Hemoglobiinibandit olivat kyseisen reseptin mukaan valmistetuissa geeleissä liikkuneet oikeille kohdilleen ja bandit olivat visuaalisesti tarkasteltuna hieman paremmin fokusoituneita ja erottuneita toisistaan, kuin nykyisen reseptin mukaan valmistetuissa geeleissä. Tästä saatiin myös toistettavia tuloksia. Reseptin siirtäminen tuotantoon vaatisi kuitenkin vielä tuotantomittakaavan testejä. Lisäksi muiden testien tulokset rajasivat ulkopuolelle monta eri agaroosigeelin reseptiä, jotka eivät sovellu IEF-laatuisten geelien valmistukseen.