Tyypin 2 diabetesta sairastavien aikuisten liikuntaneuvonnan palvelupolun kehittämisen edellytykset Turussa

Abstract

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää edellytykset tyypin 2 diabetesta sairastavien aikuisten liikuntaneuvonnan palvelupolun kehittämiselle Turun kaupungissa kartoittamalla olemassa olevat liikuntaneuvonnan käytännöt, haasteet sekä kehittämistarpeet. Tyypin 2 diabetes on voimakkaasti lisääntyvä sekä kansanterveyteen että -talouteen vaikuttava sairaus, jonka ehkäisyssä ja hoidossa fyysisen aktiivisuuden osuus on merkittävä. Turussa fyysiseen aktiivisuuteen ohjautumisen ja liikuntaneuvonnan palveluketjuja on kehitetty pitkään. Asiakkaan joustavan palveluissa siirtymisen turvaamiseksi on havaittu tarvetta toimintakäytäntöjen edelleen kehittämiselle.

Tutkimuksen kohderyhmä oli Turun kaupungin sosiaali- ja terveystoimen sekä liikuntapalvelukeskuksen eri ammattiryhmien edustajat, jotka kohtaavat työssään tyypin 2 diabetesta sairastavia aikuisia. Laadullinen tutkimus toteutettiin teemahaastattelulla, johon valikoitui 11 haastateltavaa. Aineisto analysoitiin teoriaohjaavan sisällönanalyysin mukaisesti.

Tutkimukseen osallistuneet pitivät fyysiseen aktiivisuuteen ohjaamista ja neuvomista tärkeänä osana tyypin 2 diabetesta sairastavan terveyden edistämistä. Turun liikuntaneuvontakäytäntöä pidettiin pääsääntöisesti hyvänä toimintatapana. Yhteistyöhön ja tiedonkulkuun oltiin nykyisten käytäntöjen ja resurssien puitteissa melko tyytyväisiä. Tutkimuksen mukaan fyysiseen aktiivisuuteen liittyvän ohjaamisen ja neuvonnan sekä asiakkaan tilanteen seuraamisen käytännöt olivat kuitenkin vaihtelevia. Eri ammattilaisten roolit neuvonnan antajina eivät myöskään olleet selkeät. Toimintatapojen kehittämisen haasteina haastateltavat pitivät erityisesti siihen käytettävän ajan rajallisuutta sekä ammattilaisten sijoittumista fyysisesti laajalle alueelle. Toiminnan kehittämisen keinoksi ehdotettiin moniammatillista työryhmää.

Tulokset ilmaisevat käytäntöjen yhtenäistämisen, resurssien monipuolisemman hyödyntämisen ja tiedonkulun parantamisen tarvetta. Asiakkaan tarkoituksenmukaisen palveluissa ohjautumisen parantamiseksi eri ammattilaisten roolien selkiyttäminen ja kirjaaminen olisi tärkeää. Erityisesti fysioterapeuttien osaamisen hyödyntämistä ja työnjakoa liikuntapalveluvastaavien kanssa kannattaisi pohtia. Olemassa olevan LIIKU-lomakkeen käyttöä tiedonkulun välineenä tulisi lisätä sekä pohtia sen mahdollisuuksia asiakkaan fyysisen aktiivisuuden seurannan välineenä. Olennaista on olemassa olevan liikuntaneuvonnan palvelupolun kuvauksen tarkentaminen.

The purpose of this thesis was to define the preconditions for developing a chain of physical activity counselling services for adults with type 2 diabetes in the City of Turku by determining the existing practices, challenges and development needs of physical activity counselling. In Turku, service chains aimed at guiding people to engage in physical activity and at providing physical activity counselling have been in development for a long time. It has been found that further development of operating practices is necessary.

The target group of the study comprised those representatives of different professional groups employed by the Turku Municipal Health Care and Social Services and Centre for Sports Services. The qualitative study was conducted by means of a thematic interview of 11 screened interviewees. The collected material was analysed according to the procedures of theory-driven content analysis.

The participants in the study viewed guidance towards physical activity and related counselling as an important part of promoting the health of type 2 diabetics. The prevalent practice of physical activity counselling in Turku was primarily seen in a positive light. However, in the course of the study, significant variation was found in the guidance and counselling measures relating to physical activity as well as the practices involved in monitoring the situation of each respective client. Moreover, there was some ambiguity found in the roles of the various professionals providing the counselling. According to the interviewees, the challenges faced by the development measures include, in particular, the limited nature of the allocated time and the fact that the professionals involved are scattered over a large area.

The results indicate a need to harmonise practices, utilise resources in a more diverse fashion and improve the information flow. To enable clients to better find suitable services for their individual needs, it is necessary to clarify and record the roles of the different professionals involved. It would be particularly useful to consider how the expertise of physiotherapists can be better exploited, and how tasks can be allocated between them and the persons responsible for the physical activity services. The use of the existing LIIKU form as a means of enabling information flow should be increased. The opportunities it provides for monitoring the physical activity of clients should be considered. It is imperative to clarify the description of the existing service chain of physical activity counselling.