”OLISIPA JOKU JOSKUS KYSYNYT MEIDÄN ARJESTA”: Tutkimus lapsen hyvinvoinnista ja tuen tarpeesta, kun vanhemmalla on vakava sairaus tai vamma
Pyyhtiä, Sari; Virjo, Susanna (2019)
2019
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019060816161
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019060816161
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, miten vanhemman vakava sairaus tai vamma vaikuttaa alaikäisten lasten hyvinvointiin, elämään ja tuen tarpeisiin. Tavoitteena oli tulosten avulla tuottaa lisää tietoa vanhemman vakavan sairauden tai vamman vaikutuksista lapsiin ja tietoa siitä, miten lapsia voidaan tällaisissa tilanteissa tukea. Opinnäytetyön teoreettisessa viitekehyksessä tarkastellaan hyvinvointia ja vanhemman sairastumisen vaikutuksia lasten elämään.
Opinnäytetyössä käytettiin sekä laadullista että määrällistä tutkimusotetta. Aineisto kerättiin verkkokyselyn avulla syksyllä 2018 ja se koostui 16:sta vastauksesta. Vastaukset kerättiin 18–29-vuotiailta nuorilta aikuisilta, joiden lapsuudessa vanhemmalla oli vakava sairaus tai vamma. Verkkokyselyn kysymyksissä oli sekä strukturoituja että avoimia kysymyksiä.
Tutkimuksen tulokset osoittivat, että vanhemman vakava sairaus tai vamma vaikuttaa moniulotteisesti. Vaikutukset koettiin yksilöllisesti ja kokemukset olivat sekä myönteisiä että kielteisiä. Päällimmäisenä kokemuksista välittyi huoli ja pelko. Avoimista vastauksista havaittiin, että kodin ilmapiirillä oli vaikutusta siihen, millaisella sävyllä lapsuudesta puhuttiin. Aineistossa korostui henkisen tuen tarve, joka ilmeni etenkin tutkimukseen osallistuneiden omissa toiveissa. Vastaajat olisivat kaivanneet enemmän tietoa ja tukea koko perheelle. Myönteisenä vastaajat kokivat vaikutukset elämänasenteeseen, itsenäistymiseen ja empatiakykyyn.
Opinnäytetyössä käytettiin sekä laadullista että määrällistä tutkimusotetta. Aineisto kerättiin verkkokyselyn avulla syksyllä 2018 ja se koostui 16:sta vastauksesta. Vastaukset kerättiin 18–29-vuotiailta nuorilta aikuisilta, joiden lapsuudessa vanhemmalla oli vakava sairaus tai vamma. Verkkokyselyn kysymyksissä oli sekä strukturoituja että avoimia kysymyksiä.
Tutkimuksen tulokset osoittivat, että vanhemman vakava sairaus tai vamma vaikuttaa moniulotteisesti. Vaikutukset koettiin yksilöllisesti ja kokemukset olivat sekä myönteisiä että kielteisiä. Päällimmäisenä kokemuksista välittyi huoli ja pelko. Avoimista vastauksista havaittiin, että kodin ilmapiirillä oli vaikutusta siihen, millaisella sävyllä lapsuudesta puhuttiin. Aineistossa korostui henkisen tuen tarve, joka ilmeni etenkin tutkimukseen osallistuneiden omissa toiveissa. Vastaajat olisivat kaivanneet enemmän tietoa ja tukea koko perheelle. Myönteisenä vastaajat kokivat vaikutukset elämänasenteeseen, itsenäistymiseen ja empatiakykyyn.