Suurenmoiseksi perheeksi : vertaistukiryhmästä tukea riittävän hyvään vanhemmuuteen

Abstract

Opinnäytetyön tavoitteena oli perheiden hyvinvoinnin edistyminen. Tarkoituksena oli ohjata vertaistukiryhmää alle kouluikäisten lasten vanhemmille yhteistyössä Mannerheimin Lastensuojeluliiton (MLL) kanssa. Valtakunnalliset suositukset ohjaavat perhevalmennuksen kautta myös vanhemmuuden tukemista, mutta käytännössä valmennusta toteutetaan vaihtelevasti resurssien mukaan. Vertaistukiryhmä on eräs valmennuksen muoto. Tutkimustehtävänä oli selvittää vertaistuen toimivuutta vanhemmuuden tukemisessa yhteistyössä kolmannen sektorin kanssa. Järjestetyn ryhmän tavoitteena oli perheiden hyvinvoinnin edistyminen. Ryhmätapaamisten tarkoituksena oli tiedon ja vertaistuen jakaminen ja saaminen.

Opinnäytetyö toteutettiin projektina. Aihetta tarkasteltiin vanhemmuuden, perheiden ja terveydenhoitajan näkökulmasta. Työn teoriaosassa lähteinä käytettiin ajankohtaisia perhetutkimuksia ja kirjallisuutta. Perheitä koskettivat moninaiset ongelmat liittyen ajankäyttöön, vastuuseen, kasvatukseen, vanhemmuuteen, parisuhteeseen ja jaksamiseen. Erilaiset perhemuodot toivat myös haasteita vanhemmuuteen. Vanhempien kaipaama tuki oli käytännön- ja arjen läheistä. Lastenneuvoloilla on kattavuutensa ansiosta hyvät mahdollisuudet vaikuttaa vanhemmuuteen ja terveydenhoitajilla oli valmiudet tukea perheitä. Vanhemmat saattoivat kuitenkin kokea neuvolasta saadun tuen riittämättömänä.

Vanhemmat kokivat vertaistukiryhmän toimivaksi vaihtoehdoksi vanhemmuuden tukemisessa. Ryhmässä vaihdettiin kokemuksia ja ajatuksia, joihin ei neuvolassa ehditty riittävästi paneutua. Tarpeesta kertoo myös Tampereen kaupungin suuntaus ostaa perhevalmennusta ulkopuolisilta toimijoilta. Vertaistukiryhmän muodossa tapahtuva yhteistyö julkisen ja kolmannen sektorin kesken voisi tulevaisuudessa olla toimiva ratkaisu vanhemmuuden tukemisessa. Tämä saattaisi myös vähentää neuvolan kuormittumista ja paineita. Yhteistyötä kehittämällä tuen pariin voitaisiin myös saada sitä tarvitsevat perheet. Jatkotutkimuksena ehdotamme selvittämään terveydenhoitajien halukkuutta ja valmiuksia yhteistyöhön sekä keinoja, joilla yhteistyötä voitaisiin tehostaa.

The aim of the thesis was the improvement in the welfare of families. This was to be achieved by clarifying how well peer groups worked in co-operation with the third sector. The national guidelines recommend supporting parents within the family guidance and education settings, but in practise this varies according to available resources. For the purpose of the study a peer group for families with under school age children was organised.

The information for this project-form thesis was gathered through studies, current literature and interviews. The material was examined from the points of view of parents, families and public health nurses.

Problems within families were many and varied. Different family forms also brought challenges to parenthood. The support parents needed was in practical and every day matters. Child health clinics, due to their scope, had opportunities to guide parents and public health nurses were ready to support families. However, this support may have been felt as insufficient by parents.

The results revealed that parents felt the peer groups to be a good resource as child health clinics had no time for in depth discussions. The answer to the insufficient support in the clinics could be to develop the co-operation between different parties in family work. This way it may be possible to draw into the support system the families in need of such support.