Vaihtoehtoiset hoitomuodot : Käyttökokemuksia ja asenteita ammattikorkeakouluopiskelijoiden keskuudessa
Korhonen, Hanna; Pöyhönen, Anneli (2010)
Korhonen, Hanna
Pöyhönen, Anneli
Mikkelin ammattikorkeakoulu
2010
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010111214416
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010111214416
Tiivistelmä
Opinnäytetyömme tarkoituksena oli kartoittaa Mikkelin ammattikorkeakoulun Savonniemen kampuksen opiskelijoiden käyttökokemuksia ja asenteita vaihtoehtoisista hoitomuodoista sekä sitä, millaista tietoa he odottavat saavansa koulutuksen aikana. Lisäksi tavoitteenamme oli lisätä yleistä tietoisuutta vaihtoehtoisista hoitomuodoista ja tuoda tuoreita tutkimustuloksia eri hoitomuotojen käyttäjistä. Tutkimuksessa saatuja tuloksia voidaan hyödyntää Mikkelin ammattikorkeakoulun terveysalan koulutusohjelmien sisällön kehittämisessä.
Tutkimus oli luonteeltaan sekä kvantitatiivinen että kvalitatiivinen, koska kyselylomake sisälsi sekä suljettuja että avoimia kysymyksiä. Kyselyymme vastasi 101 Mikkelin ammattikorkeakoulun terveysalan opiskelijaa. Tutkimusjoukko koostui 76 hoitotyön ja terveydenhoitotyön opiskelijoista sekä 25 fysioterapiaopiskelijasta. Vastausprosentti oli 98 %. Tutkimus toteutettiin huhtikuussa 2010.
Tulokset osoittivat, että 59 %:lla vastaajista oli käyttökokemuksia vaihtoehtoisista hoitomuodoista. Tunnetuimmat hoitomuodot olivat akupunktio, jooga ja luontaistuotteet, joista lähes kaikki vastaajat olivat kuulleet. Hoitomuodoista jooga oli ylivoimaisesti käytetyin, sitä oli käyttänyt 37 % hoitomuotoja kokeilleista. Hoitoon hakeuduttiin yleensä mielenkiinnosta ja kokeilunhalusta. Lisäksi hoitoihin hakeuduttiin myös fyysisten oireiden takia. Puolet vastaajista oli tyytyväisiä saamaansa hoitoon. Vaihtoehtoiset hoitomuodot ja niiden laillistaminen jakoivat jokaisessa vastaajaryhmässä mielipiteet kahtia, noin puolet asennoitui positiivisesti vaihtoehtoisia hoitomuotoja kohtaan. Vastaajat suhtautuivat hoitomuotoihin kuitenkin mielenkiinnolla, sillä 79 % heistä haluaisi kokeilla jotakin hoitomuotoa. Suurin osa vastaajista olisi halunnut saada tietoa vaihtoehtoisista hoitomuodoista koulutuksen aikana.
Tulevissa tutkimuksissa voitaisiin keskittyä myös muiden alojen opiskelijoiden käyttökokemuksiin ja asenteisiin ja verrata tuloksia keskenään terveysalan opiskelijoiden vastaaviin tutkimustuloksiin. Lisäksi voitaisiin tutkia jo työelämässä olevien terveysalan ammattihenkilöiden mielipiteitä siitä, minkälaisia valmiuksia heillä on ohjata ja kohdata asiakkaita, jotka ovat kiinnostuneita vaihtoehtoisista hoitomuodoista. Vastausten perusteella hoitajille voitaisiin järjestää täydennyskoulutusta vaihtoehtoisista hoitomuodoista. Lisäksi vastausten pohjalta olisi mahdollisuus kehittää terveysalan koulutusohjelmia siten, että niissä huomioitaisiin vaihtoehtoisten hoitomuotojen osuus opetuksessa.
Tutkimus oli luonteeltaan sekä kvantitatiivinen että kvalitatiivinen, koska kyselylomake sisälsi sekä suljettuja että avoimia kysymyksiä. Kyselyymme vastasi 101 Mikkelin ammattikorkeakoulun terveysalan opiskelijaa. Tutkimusjoukko koostui 76 hoitotyön ja terveydenhoitotyön opiskelijoista sekä 25 fysioterapiaopiskelijasta. Vastausprosentti oli 98 %. Tutkimus toteutettiin huhtikuussa 2010.
Tulokset osoittivat, että 59 %:lla vastaajista oli käyttökokemuksia vaihtoehtoisista hoitomuodoista. Tunnetuimmat hoitomuodot olivat akupunktio, jooga ja luontaistuotteet, joista lähes kaikki vastaajat olivat kuulleet. Hoitomuodoista jooga oli ylivoimaisesti käytetyin, sitä oli käyttänyt 37 % hoitomuotoja kokeilleista. Hoitoon hakeuduttiin yleensä mielenkiinnosta ja kokeilunhalusta. Lisäksi hoitoihin hakeuduttiin myös fyysisten oireiden takia. Puolet vastaajista oli tyytyväisiä saamaansa hoitoon. Vaihtoehtoiset hoitomuodot ja niiden laillistaminen jakoivat jokaisessa vastaajaryhmässä mielipiteet kahtia, noin puolet asennoitui positiivisesti vaihtoehtoisia hoitomuotoja kohtaan. Vastaajat suhtautuivat hoitomuotoihin kuitenkin mielenkiinnolla, sillä 79 % heistä haluaisi kokeilla jotakin hoitomuotoa. Suurin osa vastaajista olisi halunnut saada tietoa vaihtoehtoisista hoitomuodoista koulutuksen aikana.
Tulevissa tutkimuksissa voitaisiin keskittyä myös muiden alojen opiskelijoiden käyttökokemuksiin ja asenteisiin ja verrata tuloksia keskenään terveysalan opiskelijoiden vastaaviin tutkimustuloksiin. Lisäksi voitaisiin tutkia jo työelämässä olevien terveysalan ammattihenkilöiden mielipiteitä siitä, minkälaisia valmiuksia heillä on ohjata ja kohdata asiakkaita, jotka ovat kiinnostuneita vaihtoehtoisista hoitomuodoista. Vastausten perusteella hoitajille voitaisiin järjestää täydennyskoulutusta vaihtoehtoisista hoitomuodoista. Lisäksi vastausten pohjalta olisi mahdollisuus kehittää terveysalan koulutusohjelmia siten, että niissä huomioitaisiin vaihtoehtoisten hoitomuotojen osuus opetuksessa.