Varhaisen tuen toimintamalli esimiestyön tueksi: : Kaupanalan esimiesten kokemukset esimieskoulutuksen jälkeen

Abstract

Kehittämistyön tavoitteena oli selvittää, miten varhaisen tuen ja puheeksioton toimintamalli lähtee toteutumaan kohdeorganisaation käytännön esimiestyössä. Toimintamallin toteutumista ja hyödyntämistä tarkastellaan esimiesten kokemuksien näkökulmasta. Lisäksi tutkimus kerää kokemuksia siitä, miten toimintamallin käyttöön otto on heijastunut esimiesten, työntekijöiden ja työterveyshuollon väliseen yhteistyöhön.

Kyseessä on toimintatutkimus, jonka toiminnallinen osuus liittyi Tampereen työterveys ry. järjestämiin varhaisen tuen mallin koulutuksiin syksyllä 2009. Viiteen esimieskoulutustilaisuuteen osallistui yhteensä 51 lähiesimiestä Suomen Lähikauppa Oy:stä. Tutkimusaineisto kerättiin kolmen laadullisen kyselyaineiston avulla. Pääkysely kerättiin keväällä 2010 ja analysoitiin teorialähtöisen sisällönanalyysin mukaisesti. Kehittämistyön tekijän mukaan varhaisen tuen mallin keskeiset osa-alueet ovat; työhyvinvointi ja työkykyongelmien puheeksi ottaminen, sairauspoissaoloseuranta, esimies-alaiskeskustelut, työhön, työyhteisöön ja osaamiseen liittyvien ongelmien ratkaisu sekä työterveyshuollon kanssa tehtävä yhteistyö. Toiminnan toteutumista käsiteltiin näiden teoriaosuudessa määriteltyjen varhaisen tuen mallin osa-alueiden kautta.

Kyselyaineistoista selvisi, että varhaisen tuen toimintamalli on lisännyt esimiesten keinoja tarttua tilanteisiin ja helpottanut sekä madaltanut puheeksiottamisen kynnystä. Työntekijät ovat ottaneet pääsääntöisesti toimintamallin positiivisesti vastaan, vaikka negatiivistakin palautetta on tullut. Esimiehet kokivat yhteistyön työterveyshuollon kanssa lisääntyneen ja vahvistuneen varhaisen tuen toiminnan myötä. He kokivat toimintamallin madaltaneen kynnystä ottaa yhteyttä ja ohjamaan työntekijöitä työterveyshuoltoon ongelmatilanteissa.

Jatkossa on tärkeää varhaisen tuen toiminnan seuranta, arviointi ja sen jatkuvuuden turvaaminen. Tarpeellista on selvittää, miten esimiehet pystyvät säilyttämään oman jaksamisensa varhaisen tuen tilanteissa ja esimiestyön muutoksissa.

This thesis is a developmental project that aims to find out how the model for early support and intervention is carried out in practise by managers at the target organisations. The execution and utilisation of the model is assessed from a managerial point of view. In addition, the thesis gathers examples on how the introduction of the model has been reflected on the cooperation between management, employers and occupational healthcare providers.

The thesis is an action research the practical chapter of which relates to the Model for Early Support -training organised by Tampere Occupational Health Association in autumn 2009. At that time, 51 managers from the Finland’s Convenience Shop Ltd. (Suomen Lähikauppa Oy) took part in five training workshops. Research material was then gathered with the help of three questionnaires. The main questionnaire was compiled in spring 2010 and it was analysed using the qualitative method. According to the author of the thesis, the most important areas of the model for early support are as follows: 1) wellbeing at work and the ability to discuss possible problems relating to working ability, 2) following employees’ absence levels, 3) communication between management and employees, 4) problem solving in topics relating to work itself, work community and occupational skills required, 5) cooperation with occupational health care providers. The practical execution of the model is explored through the various subsections of the early support model, already identified in the theory chapter.

The data gathered by the questionnaires makes it clear that the early support model has increased means available for the management to intervene in difficult situations. The model has also made it easier to raise various, potentially sensitive, issues between management and employees. Most employees regard the model a positive development, but there has also been some negative feedback. The managerial staff, that were interviewed during the study found that cooperation between them and occupational healthcare had increased and strengthened since the introduction of the early support model. They also felt that the new framework for action had lowered the threshold for contacting and encouraging employees themselves to contact the relevant healthcare provider in problematic situations.

In future it is important that early support given by the occupational healthcare providers is followed up and assessed in order to secure the further development and continuation of the model. It is also necessary to examine how the managerial level is able to cope in various early support model situations and in their changing work environment overall.