Miten kroonisen myelooisen leukemian nykyhoidot vaikuttavat potilaan immunoglobuliinitasoihin?

Abstract

Krooninen myelooinen leukemia (KML) on pahanlaatuinen verisairaus, johon liittyy granulosyyttisarjan verisolujen lisääntynyt muodostuminen. Taudille on tunnusomaista niin sanottu Philadelphia-translokaatio, jolla tarkoitetaan kromosomien 9 ja 22 pitkien varsien siirtymän seurauksena syntynyttä bcr-abl-fuusiogeeniä. Krooniseen myelooiseen leukemiaan sairastuu Suomessa vuosittain yhdestä kahteen potilasta väestön 100 000 asukasta kohti. Ilmaantuvuus maailmanlaajuisesti on sama. Tauti diagnosoidaan useimmiten sen oireettomassa vaiheessa poikkeavan verenkuvan jatkoselvittelyissä. Ensilinjan hoitona krooniseen myelooiseen leukemiaan käytetään nykyään tyrosiinikinaasinestäjälääkkeitä, yleisimmin imatinibia (Glivec®). Tyrosiinikinaasinestäjälääkkeillä suurin osa potilaista saavuttaa hyvän hematologisen, syto- ja molekyyligeneettisen vasteen.

Immunoglobuliinitasojen mahdollista muuttumista oli ja on edelleen syytä tutkia, sillä hoidon pitkäaikaisvaikutuksista ei ole vielä tarpeeksi tietoa. Opinnäytetyössäni selvitettiin, miten kroonisen myelooisen leukemian hoito kolmella tyrosiinikinaasinestäjälääkkeellä (imatinibi, dasatinibi ja nilotinibi) vaikuttaa potilaan immunoglobuliinitasoihin 1, 3, 6 ja 12 kuukauden kuluttua hoidon aloittamisen jälkeen diagnoosivaiheeseen verrattuna. Muutokset immunoglobuliinitasoissa määritettiin immunoturbidometriseen menetelmään perustuen. Opinnäytetyö toteutettiin kokeellisena tutkimuksena.

Tutkimusaineisto koostui 19 KML-potilaan viiden eri aikapisteen näytteistä. Tulokset esitetään kirjallisessa muodossa erilaisten viiva- ja pistekaavioiden avulla. Saadut tulokset osoittivat pientä laskua erityisesti imatinibia käyttävien potilaiden immunoglobuliinitasoissa ja lähinnä heidän IgG-pitoisuuksissaan. Yhdellä potilaalla sekä IgG-, IgA- että IgM-tasot putosivat hyvin matalalle hoidon edetessä.

Tällä hetkellä immunoglobuliinitasoja ei rutiinisti määritetä KML-potilailta. Tekemääni tutkimusta tulisikin jatkaa suuremmalla otannalla ja mahdollisesti KML-potilaiden immunoglobuliinitasojen määrittämisestä tulevaisuudessa olisi hyötyä. Opinnäytetyöni on suunnattu erityisesti Biomedicumin Hematologisen tutkimusyksikön henkilökunnan käyttöön, mutta myös oheismateriaaliksi bioanalytiikan opiskelijoille ja muille kroonisesta myelooisesta leukemiasta kiinnostuneille.

Chronic myeloid leukemia (CML) is a malignant granulocytic disease which leads to an uncontrolled growth and greatly expanded total mass of granulocytic blood cells in peripheral blood as well as in bone marrow. The so-called Philadelphia-translocation is characteristic of CML. The ranslocation is formed as parts of chromosomes 9 and 22 switch their positions. As a consequence, an abnormal BCR-ABL fusion gene comes into existence. The annual incidence of chronic myeloid leukemia in Finland and worldwide is the same, about 1 to 2 new cases per 100,000 individuals. The disease is most likely diagnosed at the further investigations of an abnormal blood count. At that time, the disease is usually in a symptomless chronic phase. Tyrosine kinase inhibitors, such as imatinib (Glivec®), are nowadays used as a first-line treatment in chronic myeloid leukemia. With tyrosine kinase inhibitors, most patients will achieve proper hematological, cytogenetic, and molecular responses.

In this bachelor’s thesis, the effects of the treatment of chronic myeloid leukemia with three tyrosine kinase inhibitors (imatinib, dasatinib, and nilotinib) on patients’ immunoglobulin levels 1, 3, 6, and 12 months after the treatment compared to the situation at diagnosis have been examined. It is important to examine changes which may occur in immunoglobulin levels, because the long-term influences of the medicines are not yet fully understood. Measuring the changes in immunoglobulin levels was based on an immunoturbidometric method. The thesis was carried out as a quantitative study.

The research material consisted of the samples of 19 CML patients at five different points in time. The results are presented using different graphic figures. The results showed a reduction in immunoglobulins to some extent.

At the moment, the immunoglobulin levels of CML patients are not examined routinely. Accordingly, the research should be continued with a larger amount of patients. The examination of immunoglobulin levels of CML patients will potentially be reasonable in the future. This bachelor’s thesis is primarily directed to the personnel at the Biomedicum Hematological Research Unit. However, it is also meant to be used as a study material among students in the Degree Programme in Biomedical Laboratory Science as well as others interested in chronic myeloid leukemia.