Fysioterapian rakenteinen kirjaaminen fysioterapeuttien kokemana

Abstract

Opinnäytetyömme tarkoituksena oli tutkia Etelä-Savon sairaanhoitopiirin Moision sairaalan neurologisella kuntoutusosastolla fysioterapeuttien kokemuksia fysioterapian rakenteisesta kirjaamisesta. Tutkimuksessamme selvitimme myös mitä kirjaaminen fysioterapeuteille merkitsee. Opinnäytetyömme oli osa Mikkelin seudun alueellista eNNI-hanketta. Valtakunnallisesti eNNI-hankkeen tavoitteena on kehittää lakisääteisen sähköisen potilastietojen kirjaamisen opetusta vuosina 2008-2012.

Rakenteinen kirjaaminen mahdollistaa tietojen esittämisen yhdenmukaisesti eri tietojärjestelmissä. Tiedonsiirto esimerkiksi potilastietojärjestelmissä ja niiden välillä on entistä helpompaa rakenteisen kirjaamisen myötä. Sosiaali- ja terveydenhuoltoalalla käsite rakenteinen kirjaaminen on uusi ja melko tuntematon. Valtakunnallinen rakenteisen kirjaamisen toimintamalli on vasta rakentumassa, ja fysioterapian osalta se on vielä jäljessä esimerkiksi hoitotyön rakenteisesta kirjaamisesta. Aiheesta on olemassa melko vähän tutkimustietoa, joten opinnäytetyöllemme oli olemassa selkeä tarve.

Tutkimusmenetelmämme oli kvalitatiivinen eli laadullinen. Kokosimme tutkimusaineiston haastattelemalla kolmea Moision sairaalan neurologisen kuntoutusosaston fysioterapeuttia. Teemahaastatteluista saamamme aineiston analysoimme aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla. Tutkimustulosten mukaan fysioterapeutit kokivat kirjaamisen tärkeäksi osaksi fysioterapeutin työtä, vaikkakin monien asioiden koettiin rajoittavan sen toteutumista työelämässä. Käsite rakenteinen kirjaaminen koettiin fysioterapeuttien keskuudessa epäselväksi ja sen käyttö potilastietojärjestelmän eri osissa oli vielä avointa. Kokemukset itse rakenteisesta kirjaamisesta olivat vähäisiä, liittyen lähinnä moniammatillisen hoitokertomuksen käytön hankaluuteen. Rakenteinen kirjaaminen oli fysioterapeuttien mukaan myönteinen, mutta vielä keskeneräinen asia, joka vaatisi yksinkertaistamista ja käytännönläheistämistä.

Rakenteisen kirjaamisen toimintamallien kehittyessä ja kehittämisessä tutkimallamme osastolla olisi tärkeää huomioida tutkimuksessamme ilmenneet fysioterapeuttien kokemukset. Kokemusten muuttumista voisi seurata kirjaamisen muuttumisen myötä kyseisen osaston lisäksi myös muissa vastaavissa organisaatioissa. Mikkelin alueella eNNI-hankkeen yhtenä tavoitteena oli pienentää rakenteisen kirjaamisen teorian ja käytännön välistä kuilua. Opinnäytetyömme voi osaltaan, fysioterapeuttien perehtyessä tutkimukseemme, edistää pääsyä tähän tavoitteeseen.

In our Bachelor’s thesis we studied how did physiotherapists experienced the structured documentation in neurological rehabilitation ward of Moisio hospital in Etelä-Savo healthcare district. We also studied what documentation means for physiotherapists as a part of their work. Our Bachelor thesis was part of Mikkeli’s eNNI-project. In national eNNI-project aims to that instruction of electronic patient record will be developed in years 2008 and 2012.

Structured documentation makes possible to present information uniformly in different information systems. It is simple to transfer information between information systems when documentation will be made in structured form. Concept of structured documentation is new and quite unknown in the field of social and healthcare. Operational model of structured documentation is still taking shape. Structured documentation of physiotherapy is lagging behind compared to nursing documentation. Therefore on the subject, there are quite a little of research so there was a need for our Bachelor’s thesis.

In Bachelor’s thesis we used qualitative research method. We collected the research data with theme interviews. We interviewed three physiotherapists in neurological rehabilitation ward of Moisio hospital. We analyzed the research data with content analysis. According to the results, physiotherapists experienced that documentation is an important part of their work. Nevertheless many subjects were limiting the documentation. Physiotherapists experienced that the concept of structured documentation was unclear. It was also unclear how physiotherapists should use structured documentation in different parts of the patient information system. There were only few actual experiences of structured documentation. Experiences were connected to difficulties of using the multiprofessional nurse record. Overall the experience of structured documentation was positive but unfinished topic. It would demand simplification and making it more practical.

In developing of structured documentation, it would be important to pay attention to experiences of physiotherapists. When structured documentation develops, it would be necessary to study how experiences change in concerned ward and other similar organizations. One aim of Mikkeli’s eNNI-project was to reduce the structured documentation gap between theory and practice. Our study may contribute to accessing to this objective if the physiotherapists will orientate themselves in our research.