Fysioterapian rakenteinen kirjaaminen fysioterapeuttien kokemana
Ahola, Kaisa; Purkunen, Mirva (2010)
Ahola, Kaisa
Purkunen, Mirva
Mikkelin ammattikorkeakoulu
2010
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010112315083
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010112315083
Tiivistelmä
Opinnäytetyömme tarkoituksena oli tutkia Etelä-Savon sairaanhoitopiirin Moision sairaalan neurologisella kuntoutusosastolla fysioterapeuttien kokemuksia fysioterapian rakenteisesta kirjaamisesta. Tutkimuksessamme selvitimme myös mitä kirjaaminen fysioterapeuteille merkitsee. Opinnäytetyömme oli osa Mikkelin seudun alueellista eNNI-hanketta. Valtakunnallisesti eNNI-hankkeen tavoitteena on kehittää lakisääteisen sähköisen potilastietojen kirjaamisen opetusta vuosina 2008-2012.
Rakenteinen kirjaaminen mahdollistaa tietojen esittämisen yhdenmukaisesti eri tietojärjestelmissä. Tiedonsiirto esimerkiksi potilastietojärjestelmissä ja niiden välillä on entistä helpompaa rakenteisen kirjaamisen myötä. Sosiaali- ja terveydenhuoltoalalla käsite rakenteinen kirjaaminen on uusi ja melko tuntematon. Valtakunnallinen rakenteisen kirjaamisen toimintamalli on vasta rakentumassa, ja fysioterapian osalta se on vielä jäljessä esimerkiksi hoitotyön rakenteisesta kirjaamisesta. Aiheesta on olemassa melko vähän tutkimustietoa, joten opinnäytetyöllemme oli olemassa selkeä tarve.
Tutkimusmenetelmämme oli kvalitatiivinen eli laadullinen. Kokosimme tutkimusaineiston haastattelemalla kolmea Moision sairaalan neurologisen kuntoutusosaston fysioterapeuttia. Teemahaastatteluista saamamme aineiston analysoimme aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla. Tutkimustulosten mukaan fysioterapeutit kokivat kirjaamisen tärkeäksi osaksi fysioterapeutin työtä, vaikkakin monien asioiden koettiin rajoittavan sen toteutumista työelämässä. Käsite rakenteinen kirjaaminen koettiin fysioterapeuttien keskuudessa epäselväksi ja sen käyttö potilastietojärjestelmän eri osissa oli vielä avointa. Kokemukset itse rakenteisesta kirjaamisesta olivat vähäisiä, liittyen lähinnä moniammatillisen hoitokertomuksen käytön hankaluuteen. Rakenteinen kirjaaminen oli fysioterapeuttien mukaan myönteinen, mutta vielä keskeneräinen asia, joka vaatisi yksinkertaistamista ja käytännönläheistämistä.
Rakenteisen kirjaamisen toimintamallien kehittyessä ja kehittämisessä tutkimallamme osastolla olisi tärkeää huomioida tutkimuksessamme ilmenneet fysioterapeuttien kokemukset. Kokemusten muuttumista voisi seurata kirjaamisen muuttumisen myötä kyseisen osaston lisäksi myös muissa vastaavissa organisaatioissa. Mikkelin alueella eNNI-hankkeen yhtenä tavoitteena oli pienentää rakenteisen kirjaamisen teorian ja käytännön välistä kuilua. Opinnäytetyömme voi osaltaan, fysioterapeuttien perehtyessä tutkimukseemme, edistää pääsyä tähän tavoitteeseen.
Rakenteinen kirjaaminen mahdollistaa tietojen esittämisen yhdenmukaisesti eri tietojärjestelmissä. Tiedonsiirto esimerkiksi potilastietojärjestelmissä ja niiden välillä on entistä helpompaa rakenteisen kirjaamisen myötä. Sosiaali- ja terveydenhuoltoalalla käsite rakenteinen kirjaaminen on uusi ja melko tuntematon. Valtakunnallinen rakenteisen kirjaamisen toimintamalli on vasta rakentumassa, ja fysioterapian osalta se on vielä jäljessä esimerkiksi hoitotyön rakenteisesta kirjaamisesta. Aiheesta on olemassa melko vähän tutkimustietoa, joten opinnäytetyöllemme oli olemassa selkeä tarve.
Tutkimusmenetelmämme oli kvalitatiivinen eli laadullinen. Kokosimme tutkimusaineiston haastattelemalla kolmea Moision sairaalan neurologisen kuntoutusosaston fysioterapeuttia. Teemahaastatteluista saamamme aineiston analysoimme aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla. Tutkimustulosten mukaan fysioterapeutit kokivat kirjaamisen tärkeäksi osaksi fysioterapeutin työtä, vaikkakin monien asioiden koettiin rajoittavan sen toteutumista työelämässä. Käsite rakenteinen kirjaaminen koettiin fysioterapeuttien keskuudessa epäselväksi ja sen käyttö potilastietojärjestelmän eri osissa oli vielä avointa. Kokemukset itse rakenteisesta kirjaamisesta olivat vähäisiä, liittyen lähinnä moniammatillisen hoitokertomuksen käytön hankaluuteen. Rakenteinen kirjaaminen oli fysioterapeuttien mukaan myönteinen, mutta vielä keskeneräinen asia, joka vaatisi yksinkertaistamista ja käytännönläheistämistä.
Rakenteisen kirjaamisen toimintamallien kehittyessä ja kehittämisessä tutkimallamme osastolla olisi tärkeää huomioida tutkimuksessamme ilmenneet fysioterapeuttien kokemukset. Kokemusten muuttumista voisi seurata kirjaamisen muuttumisen myötä kyseisen osaston lisäksi myös muissa vastaavissa organisaatioissa. Mikkelin alueella eNNI-hankkeen yhtenä tavoitteena oli pienentää rakenteisen kirjaamisen teorian ja käytännön välistä kuilua. Opinnäytetyömme voi osaltaan, fysioterapeuttien perehtyessä tutkimukseemme, edistää pääsyä tähän tavoitteeseen.