"Kun lapset on hyvin valmisteltu, ne on huomattavasti kivuttomampia ja kaikki menee paremmin" : Sairaanhoitajien kokemuksia alle kouluikäisten lasten kivunhoitotyöstä
Hujala, Tuomas (2010)
Hujala, Tuomas
Hämeen ammattikorkeakoulu
2010
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010112415265
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010112415265
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata sairaanhoitajien kokemuksia alle kouluikäisten lasten kivunhoitotyöstä kirurgisella osastolla. Opinnäytetyössä selvitettiin kokemuksia lasten kivun arvioinnista ja millä eri hoitotyön interventioilla olemassa olevaa kipua hoidettiin. Sairaanhoitajat myös kuvasivat kivunhoitotyön kehittämishaasteita omalla osastollaan. Opinnäytetyön tavoitteena oli tuottaa tietoa lasten kivunhoitotyön kehittämiseen.
Opinnäytetyö toteutettiin erään yliopistosairaalan lasten ja nuorten kirurgisella osastolla. Tutkimukseen osallistui yhteensä 6 sairaanhoitajaa. Tutkimusmenetelmä oli kvalitatiivinen. Tutkimuksen aineisto kerättiin haastatteluiden avulla, jotka nauhoitettiin. Tutkimusaineiston analyysi toteutettiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä. Analyysin tuloksena syntyi kuvaus sairaanhoitajien kokemuksista lasten kivunhoitotyössä.
Opinnäytetyön keskeisiksi tuloksiksi muodostuivat lasten kivun arviointi ja hoitaminen. Kivun tunnistamiseen oli monia menetelmiä aina läheisten arviosta fysiologisten suureiden muutosten tunnistamiseen. Arvioinnissa kivun tunnistamisen lisäksi kivun voimakkuuden ja sijainnin selvittämistä pidettiin tärkeänä, jotta tiedettiin, kuinka kipua lähdetään hoitamaan. Kivun hoitamisessa lievissä kiputapauksissa yritettiin ensi turvautua läkkeettömään kivunlievitykseen, mutta kovempaa kipua ilmetessä turvauduttiin farmakologiseen kivunhoitoon. Kivunhoidon kehittämisessä nousi keskeisesti esiin hoidon jatkuvuus, kirjaaminen, valmistaminen ja henkilöstötarpeet.
Opinnäytetyön tuloksia voidaan hyödyntää käytännön kivunhoitotyössä ja sen kehittämisessä. Lääkkeettömien kivunhoitomenetelmien käyttöönoton lisääminen voisi vähentää käytettävien kipulääkkeiden määrää. Lasten valmistamisella toimenpiteisiin koettiin olevan suuri osuus kivun ja siihen liittyvän pelon lievityksessä, joten huolelliseen valmistamiseen tulisi kiinnittää riittävästi huomiota lasten kivunhoitotyössä.
Opinnäytetyö toteutettiin erään yliopistosairaalan lasten ja nuorten kirurgisella osastolla. Tutkimukseen osallistui yhteensä 6 sairaanhoitajaa. Tutkimusmenetelmä oli kvalitatiivinen. Tutkimuksen aineisto kerättiin haastatteluiden avulla, jotka nauhoitettiin. Tutkimusaineiston analyysi toteutettiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä. Analyysin tuloksena syntyi kuvaus sairaanhoitajien kokemuksista lasten kivunhoitotyössä.
Opinnäytetyön keskeisiksi tuloksiksi muodostuivat lasten kivun arviointi ja hoitaminen. Kivun tunnistamiseen oli monia menetelmiä aina läheisten arviosta fysiologisten suureiden muutosten tunnistamiseen. Arvioinnissa kivun tunnistamisen lisäksi kivun voimakkuuden ja sijainnin selvittämistä pidettiin tärkeänä, jotta tiedettiin, kuinka kipua lähdetään hoitamaan. Kivun hoitamisessa lievissä kiputapauksissa yritettiin ensi turvautua läkkeettömään kivunlievitykseen, mutta kovempaa kipua ilmetessä turvauduttiin farmakologiseen kivunhoitoon. Kivunhoidon kehittämisessä nousi keskeisesti esiin hoidon jatkuvuus, kirjaaminen, valmistaminen ja henkilöstötarpeet.
Opinnäytetyön tuloksia voidaan hyödyntää käytännön kivunhoitotyössä ja sen kehittämisessä. Lääkkeettömien kivunhoitomenetelmien käyttöönoton lisääminen voisi vähentää käytettävien kipulääkkeiden määrää. Lasten valmistamisella toimenpiteisiin koettiin olevan suuri osuus kivun ja siihen liittyvän pelon lievityksessä, joten huolelliseen valmistamiseen tulisi kiinnittää riittävästi huomiota lasten kivunhoitotyössä.