Autenttinen dokumenttielokuvailmaisu kaksoisaspektisen todellisuusteorian valossa

Abstract

Opinnäytetyössä esitetään teoria viidestä ilmaisullisesta elementistä, joista autenttinen dokumenttielokuvailmaisu koostuu. Nämä elementit johdetaan kaksoisaspektisesta metafysiikasta. Autenttisuus tarkoittaa tämän opinnäytetyön puitteissa yleistä totuudellisuutta ja todellisuuden kaltaisuutta. Kaksoisaspektinen metafysiikka taas on olemassa olemisen käsittämistä näkökulmina, sisäisenä subjektiivisuutena ja objektiivisena ulkoisuutena ja näiden vuorovaikutuksena. Se kuvailee myös muita olemisen keskeisiä ilmiöitä: tietoisen subjektin suhdetta itseensä, intersubjektiivisia ja interobjektiivisia rakenteita, sekä subjektin aktiivista kykyä muuttaa ja tehdä todeksi todellisuutta toiminnallaan. Tätä metafysiikkaa jäsennetään sekä ontologisesti että epistemologisesti, kaksoisaspektiteorian ja integraalin tietoteorian kautta.

Eri elokuvailmaisulliset elementit edustavat eri metafyysisiä näkökulmia ja tietämisen tapoja. Toisin päin: näkökulmat manifestoituvat eri elementeiksi. Autenttisesti totuudellinen dokumenttielokuvateos näyttäytyy eri elementeistä koostuvana, ja siten eri näkökulmia keskusteluttavana holistisena synteesinä. Tällainen synteesi edellyttää myös ilmaisua eri tekijäsubjekteista ja eri tekijäsubjektikohtaisista “äänistä” käsin, aihekohtaisen kattavasti, näitä ääniä fasilitoivalla tavalla voimaannuttaen.

Tutkimuksen kulkua jäsentävä tavoite on viime kädessä analysoida, kuinka elokuvatutkimuksessa tunnetut dokumentaariset ilmaisumenetelmät, -tekniikat ja -käytänteet, sekä ylipäätään vallitsevat käsitykset dokumenttielokuvan olemuksesta, kytkeytyvät kuhunkin viiteen eri näkökulmaperäiseen elementtiin. Millaisia esteettisiä ja poeettisia ominaisuuksia kullakin ilmaisuelementillä on, elementtikohtaisesti, ja millä motiivilla mitäkin ilmaisuelementtiä käytetään? Kysymykseen vastataan teoreettisen tutkimuksen menetelmin, soveltaen tutkimuskirjallisuudesta kerättyä tietoa.

Lopuksi tuloksena saavutettua ilmaisuelementtien taksonomiaa verrataan Bill Nicholsin dokumenttielokuvan mooditeoriaan, Gilles Deleuzen kuvajärjestelmäteoriaan ja Peter Wollenin elokuvan semioottiseen merkkiteoriaan.

Muodostunut teoria on dokumenttielokuvantekijän työkalu, jota voi soveltaa kaikessa tosimaailmallisuuteen suuntautuneessa elokuvantekemisessä. Työkalun testaaminen käytännössä, empiirisesti, elokuva-analyysin keinoin, jää mahdollisen jatkotutkimuksen aiheeksi.

This thesis presents a theory of five expressive elements, being the foundation of authentic documentary filmic expression. These elements have their foundation in Double-Aspect metaphysics. In this thesis, authenticity has a definition of truthfulness and real-likeness. Double-Aspect metaphysics, on the other hand, signifies understanding existence itself as a composition of inner subjectivity and outer objectivity perspectives – that are interactive. It describes also other main aspects of the act of being: the subjects reflective relation to itself, intersubjective and interobjective structures, and the subjects ability to act as a changemaker and realizer, in reality. This is addressed in realms of ontology and epistemology, via Double-Aspect Theory and Integral Theory.

Expressive elements of cinema represent different perspectives and manners of knowledge. Elements are manifestations of perspectives. The concept of authentic, truthful documentary cinema is seen as made of various elements, and as such, being a holistic synthesis of dialectical discourses. This synthesis also presupposes expression coming out of various filmmaker-subjects. Extensive selection of relevant voices being included in the final work, via facilitating – and thus empowering these voices – is required.

This study aims to analyze how methods, techniques and conventions of documentary expression known in film studies are connected to the five different perspective-based elements of expression. Which kind of aesthetic and poetic qualities are enfolded to each element, respectively, and under what motive are they deployed? These questions are answered with the method of theoretical inquiry, utilizing knowledge from various research papers.

Finally, the results accomplished (in a form of taxonomy of documentary expression ele-ments) are compared to Bill Nichols’ modes of documentary film, to Gilles Deleuze’s image system of cinema and to Peter Wollen’s semiotic sign theory of film.

The composed theory is a tool for documentary filmmaker, to be applied in all filmmaking focused on actuality. However, to test this tool empirically, in means of film analysis, is left as a topic of follow-up research.