Autenttinen dokumenttielokuvailmaisu kaksoisaspektisen todellisuusteorian valossa
Autere, Lauri (2019)
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019061116537
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019061116537
Tiivistelmä
Opinnäytetyössä esitetään teoria viidestä ilmaisullisesta elementistä, joista autenttinen dokumenttielokuvailmaisu koostuu. Nämä elementit johdetaan kaksoisaspektisesta metafysiikasta. Autenttisuus tarkoittaa tämän opinnäytetyön puitteissa yleistä totuudellisuutta ja todellisuuden kaltaisuutta. Kaksoisaspektinen metafysiikka taas on olemassa olemisen käsittämistä näkökulmina, sisäisenä subjektiivisuutena ja objektiivisena ulkoisuutena ja näiden vuorovaikutuksena. Se kuvailee myös muita olemisen keskeisiä ilmiöitä: tietoisen subjektin suhdetta itseensä, intersubjektiivisia ja interobjektiivisia rakenteita, sekä subjektin aktiivista kykyä muuttaa ja tehdä todeksi todellisuutta toiminnallaan. Tätä metafysiikkaa jäsennetään sekä ontologisesti että epistemologisesti, kaksoisaspektiteorian ja integraalin tietoteorian kautta.
Eri elokuvailmaisulliset elementit edustavat eri metafyysisiä näkökulmia ja tietämisen tapoja. Toisin päin: näkökulmat manifestoituvat eri elementeiksi. Autenttisesti totuudellinen dokumenttielokuvateos näyttäytyy eri elementeistä koostuvana, ja siten eri näkökulmia keskusteluttavana holistisena synteesinä. Tällainen synteesi edellyttää myös ilmaisua eri tekijäsubjekteista ja eri tekijäsubjektikohtaisista “äänistä” käsin, aihekohtaisen kattavasti, näitä ääniä fasilitoivalla tavalla voimaannuttaen.
Tutkimuksen kulkua jäsentävä tavoite on viime kädessä analysoida, kuinka elokuvatutkimuksessa tunnetut dokumentaariset ilmaisumenetelmät, -tekniikat ja -käytänteet, sekä ylipäätään vallitsevat käsitykset dokumenttielokuvan olemuksesta, kytkeytyvät kuhunkin viiteen eri näkökulmaperäiseen elementtiin. Millaisia esteettisiä ja poeettisia ominaisuuksia kullakin ilmaisuelementillä on, elementtikohtaisesti, ja millä motiivilla mitäkin ilmaisuelementtiä käytetään? Kysymykseen vastataan teoreettisen tutkimuksen menetelmin, soveltaen tutkimuskirjallisuudesta kerättyä tietoa.
Lopuksi tuloksena saavutettua ilmaisuelementtien taksonomiaa verrataan Bill Nicholsin dokumenttielokuvan mooditeoriaan, Gilles Deleuzen kuvajärjestelmäteoriaan ja Peter Wollenin elokuvan semioottiseen merkkiteoriaan.
Muodostunut teoria on dokumenttielokuvantekijän työkalu, jota voi soveltaa kaikessa tosimaailmallisuuteen suuntautuneessa elokuvantekemisessä. Työkalun testaaminen käytännössä, empiirisesti, elokuva-analyysin keinoin, jää mahdollisen jatkotutkimuksen aiheeksi.
Eri elokuvailmaisulliset elementit edustavat eri metafyysisiä näkökulmia ja tietämisen tapoja. Toisin päin: näkökulmat manifestoituvat eri elementeiksi. Autenttisesti totuudellinen dokumenttielokuvateos näyttäytyy eri elementeistä koostuvana, ja siten eri näkökulmia keskusteluttavana holistisena synteesinä. Tällainen synteesi edellyttää myös ilmaisua eri tekijäsubjekteista ja eri tekijäsubjektikohtaisista “äänistä” käsin, aihekohtaisen kattavasti, näitä ääniä fasilitoivalla tavalla voimaannuttaen.
Tutkimuksen kulkua jäsentävä tavoite on viime kädessä analysoida, kuinka elokuvatutkimuksessa tunnetut dokumentaariset ilmaisumenetelmät, -tekniikat ja -käytänteet, sekä ylipäätään vallitsevat käsitykset dokumenttielokuvan olemuksesta, kytkeytyvät kuhunkin viiteen eri näkökulmaperäiseen elementtiin. Millaisia esteettisiä ja poeettisia ominaisuuksia kullakin ilmaisuelementillä on, elementtikohtaisesti, ja millä motiivilla mitäkin ilmaisuelementtiä käytetään? Kysymykseen vastataan teoreettisen tutkimuksen menetelmin, soveltaen tutkimuskirjallisuudesta kerättyä tietoa.
Lopuksi tuloksena saavutettua ilmaisuelementtien taksonomiaa verrataan Bill Nicholsin dokumenttielokuvan mooditeoriaan, Gilles Deleuzen kuvajärjestelmäteoriaan ja Peter Wollenin elokuvan semioottiseen merkkiteoriaan.
Muodostunut teoria on dokumenttielokuvantekijän työkalu, jota voi soveltaa kaikessa tosimaailmallisuuteen suuntautuneessa elokuvantekemisessä. Työkalun testaaminen käytännössä, empiirisesti, elokuva-analyysin keinoin, jää mahdollisen jatkotutkimuksen aiheeksi.