Äitiys Vanajan vankilassa : Kokemuksia äitiydestä ja tuen tarpeesta äidin ollessa erossa lapsestaan vankeusrangaistuksen aikana
Lepistö, Tanja; Korkiakoski, Pauliina (2010)
Lepistö, Tanja
Korkiakoski, Pauliina
Tampereen ammattikorkeakoulu
2010
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010112515696
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010112515696
Tiivistelmä
Perhesuhteilla on suuri merkitys vangin yhteiskuntaan takaisin sijoittumisessa ja rikoksettoman elämän tukemisessa vankeusrangaistuksen jälkeen. Syksyllä 2010 Suomen vankiloissa työskenteli kaksi perhetyöhön palkattua työntekijää, joista toinen on Vanajan vankilan perhetyön ohjaaja. Opinnäytetyön tarkoituk-sena oli selvittää, miten Vanajan vankilan Vanajan osastolla vankeusrangaistus-taan suorittavat naiset kokevat äitiyden vankeusaikana ja millaista tukea he kai-paavat äitiyteen ja perhesuhteiden ylläpitämiseen ollessaan erossa lapsistaan. Lisäksi tutkimuksella pyrittiin selvittämään, millaista tukea haastatellut äidit oli-vat vankeusaikanaan saaneet ja kuinka tuki oli vastannut heidän tarpeitaan.
Tutkimus oli kvalitatiivinen ja aineistolähtöinen. Tutkimusaineisto kerättiin ke-väällä 2010 haastattelemalla kahdeksaa Vanajan vankilan Vanajan osastolla vankeusrangaistusta suorittavaa naisvankia, joilla oli alle 18-vuotiaita lapsia. Haastattelut perustuivat vapaaehtoisuuteen. Haastattelumenetelmänä käytettiin teemahaastattelua ja aineisto analysoitiin teemoittelemalla. Äitiyden kokemuksia ja vanhemmuutta tulkittiin psykologisten teorioiden pohjalta. Vankeusrangaistuksen vaikutuksia äitiyteen taustoitettiin Suomen rikosseuraamusjärjestelmää ja sille asetettuja tehtäviä sekä kuntoutumista koskevalla tiedolla.
Vankeusaikana ollessaan erossa lapsistaan, äidit ikävöivät ja kantoivat huolta näiden hyvinvoinnista. Vankeusrangaistukseen liittyvät häpeän tunteet vaikuttivat naisten itsetuntoon ja kykyyn toimia vanhempana. Naiset pitivät tiiviisti yhte-yttä lapsiinsa, vaikka vanhemmuus vankeusaikana koettiinkin raskaaksi. Vanajan osastolla tehtävä perhetyö ja yhteydenpitomahdollisuudet koettiin hyviksi ja voimia antaviksi. Äidit toivovat keskusteluapua ja parannuksia perhesuhteiden ylläpitomahdollisuuksiin myös suljettuihin laitoksiin. Äidit kokivat lapsen osallistumisen perhekuntoutukselliseen työskentelyyn tärkeäksi ja toivoivat sen lisäämistä. Myös teknologian tehokkaampi hyödyntäminen perhesuhteiden hoidossa oli naisten mielestä tärkeää.
Tutkimus osoittaa, että vankilan perhetyö koetaan tärkeäksi ja sen toivotaan lisääntyvän ja kehittyvän työmuotona. Riittävä työntekijöiden määrä, toiminta-muotojen kehittäminen ja yhteistyön tehostaminen yhteiskunnan palvelujärjestelmien kanssa nähdään avaimina hyvään perhetyöhön.
Tutkimus oli kvalitatiivinen ja aineistolähtöinen. Tutkimusaineisto kerättiin ke-väällä 2010 haastattelemalla kahdeksaa Vanajan vankilan Vanajan osastolla vankeusrangaistusta suorittavaa naisvankia, joilla oli alle 18-vuotiaita lapsia. Haastattelut perustuivat vapaaehtoisuuteen. Haastattelumenetelmänä käytettiin teemahaastattelua ja aineisto analysoitiin teemoittelemalla. Äitiyden kokemuksia ja vanhemmuutta tulkittiin psykologisten teorioiden pohjalta. Vankeusrangaistuksen vaikutuksia äitiyteen taustoitettiin Suomen rikosseuraamusjärjestelmää ja sille asetettuja tehtäviä sekä kuntoutumista koskevalla tiedolla.
Vankeusaikana ollessaan erossa lapsistaan, äidit ikävöivät ja kantoivat huolta näiden hyvinvoinnista. Vankeusrangaistukseen liittyvät häpeän tunteet vaikuttivat naisten itsetuntoon ja kykyyn toimia vanhempana. Naiset pitivät tiiviisti yhte-yttä lapsiinsa, vaikka vanhemmuus vankeusaikana koettiinkin raskaaksi. Vanajan osastolla tehtävä perhetyö ja yhteydenpitomahdollisuudet koettiin hyviksi ja voimia antaviksi. Äidit toivovat keskusteluapua ja parannuksia perhesuhteiden ylläpitomahdollisuuksiin myös suljettuihin laitoksiin. Äidit kokivat lapsen osallistumisen perhekuntoutukselliseen työskentelyyn tärkeäksi ja toivoivat sen lisäämistä. Myös teknologian tehokkaampi hyödyntäminen perhesuhteiden hoidossa oli naisten mielestä tärkeää.
Tutkimus osoittaa, että vankilan perhetyö koetaan tärkeäksi ja sen toivotaan lisääntyvän ja kehittyvän työmuotona. Riittävä työntekijöiden määrä, toiminta-muotojen kehittäminen ja yhteistyön tehostaminen yhteiskunnan palvelujärjestelmien kanssa nähdään avaimina hyvään perhetyöhön.