Gångträningens inverkan på personer med ryggmärgsskada− en forskningsöversikt

Abstract

Sammandrag: En ryggmärgsskada uppkommer oftast plötsligt och för med sig olika slags funktionsnedsättningar och stora förändringar i den drabbades liv. Många sätter upp som sitt primära mål att åter kunna gå. Syftet med detta examensarbete är att utreda hurudana träningsresultat man fått i samband med gångträning för personer med ryggmärgsskada i fråga om kroppsfunktioner, kroppsstrukturer, delaktighet och aktivitet. Totalt inkluderades 15 forskningar publicerade mellan 1999 och 2009, som undersökt vad olika former av gångträning har för inverkan på de ovannämnda parametrarna. Som metod har systematisk forskningsöversikt använts. Frågeställningen samt resultatredovisningens uppbyggnad bygger på Världshälsoorganisationens (WHO) klassifikationssystem “International Classification of Functioning, Disability and Health” (ICF). Frågeställningen är tvådelad och lyder utgående från syftet: 1. Hurudana träningsresultat har man fått i samband med gångträning för individer med ryggmärgsskada i fråga om kroppsfunktioner och kroppsstrukturer? 2. Hurudana träningsresultat har man fått i samband med gångträning för individer med ryggmärgsskada i fråga om delaktighet och aktivitet? Resultaten tyder på att gångträning ökar märkbart den funktionella gången hos en ryggmärgsskadad person. Dessutom har gångträningen en positiv effekt på det subjektiva välmåendet och för vissa även på livskvaliteten. Maskinell gångträning jämfört med gångträning på plan mark skiljer sig inte från varandra med tanke på resultatet. Detta fynd tillåter fysioterapeuten att välja just den metod som passar in i en viss situation. Ytterligare forskning behövs för att kunna generalisera resultaten.

Abstract: A spinal cord injury often occurs suddenly and causes various kinds of functional impairments and major changes in the patient's life. Many people are setting up as their primary goal to be able to walk again. The purpose of this thesis is to study the results of locomotor training in terms of body functions, body structures, participation and activity. A total number of 15 articles that were published between 1999 and 2009 were included. All of the included articles had the aim to investigate different kinds of gait training methods and their impact on the walking ability of individuals with spinal cord injury. The questions and results are based on the World health organization's system “International Classification of Functioning, Disability and Health”. There are two questions in the thesis: 1. What kinds of results have been associated with gait training for individuals with spinal cord injury in terms of body functions and body structures? 2. What kinds of results have been associated with gait training for individuals with spinal cord injury in terms of participation and activity? The results indicate that gait training increase the functional walking ability, subjective wellbeing and sometimes even life quality of a spinal cord injured person. Mechanical gait training compared with over-ground gait training does not differ from each other according to the results. This finding allows the physiotherapist to choose one of the methods that is suitable in a particular situation. There is a need of further research, to generalize the results.

Tiivistelmä: Selkäydinvamma syntyy usein yhtäkkiä ja tuo mukanansa erilaisia toimintavajauksia sekä suuria muutoksia vammautuneen elämäntilanteeseen. Moni asettaa tärkeäksi tavoitteekseen kävelyn uudelleen oppimisen. Tämän järjestelmällisen kirjallisuuskatsauksen tavoitteena on perehtyä siihen miten kävelyn harjoitteleminen vaikuttaa selkäydinvamman saaneen henkilön ruumiin toimintoihin, rakenteisiin, henkilön osallistumiseen sekä hänen suoritukseen. Työ sisältää 15 tutkimusta, jotka ovat julkaistu vuosien 1999 ja 2009 välillä. Tutkimukset nostavat esille erilaisia kävelyn harjoittelun menetelmiä ja miten ne vaikuttavat selkäydinvammaisen henkilön kävelykykyyn. Kysymysten ja tulosten pohjana on käytetty maailman terveysjärjestö WHO:n ”toimintakyvyn, toimintaharjoitteiden ja terveyden” kansainvälistä luokitusta. Opinnäytetyön sisältämät kysymykset ovat: 1. Minkälaisia tuloksia kävelyharjoittelu tuottaa henkilön ruumiin toimintoihin ja rakenteisiin? 2. Minkälaisia tuloksia kävelyharjoittelu tuottaa henkilön osallistumiseen ja suoritukseen? Tutkimuksista esille nousseet tulokset viittaavat siihen että selkäydinvammaisen kävelyharjoittelu parantaa huomattavasti selkäydinvammaisen henkilön toiminnallista kävelykykyä, osallistumista ja joissakin tapauksissa jopa elämänlaatua. Mekaaninen kävelyharjoittelu verrattuna kävelyharjoitteluun tasaisella alustalla eivät poikkea toisistaan tulosten perusteella. Tämä havainto antaa fysioterapeutille mahdollisuuden valita menetelmä joka sopii tiettyyn tilanteeseen. Lisätutkimuksia tarvitaan jotta tulokset voi yleistää.