Yhteisöllisen puvustuksen haasteet: Kirsikkapuisto
Salomaa, Heli (2010)
Salomaa, Heli
Mikkelin ammattikorkeakoulu
2010
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010112615888
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010112615888
Tiivistelmä
Opinnäytetyöni aiheena oli suunnitella puvustus Anton Tsehovin näytelmään Kirsikkapuisto Lahden teatteri Vanhalle Jukolle. Käytin suunnittelun tukena Peter Checklandin kehittämää pehmeää systeemi-analyysimallia (1986) ja Pirkko Anttilan hänen teoriansa pohjalta soveltamaa systeemisuunnittelumallia (1992). Puvustuksen tuli olla tiettyyn aikaan sitoutumaton eli ajaton.
Puvustus suunniteltiin työryhmänä, johon kuului lisäkseni ohjaaja sekä näyttelijät. Tarkastelen opinnäytetyössäni yhteisöllisen puvustamisen menetelmää ja ryhmätyöteoriaa käyttäen apuna Pirita Seitamaa-Hakkaraisen (2003) sekä Repo-Kaarennon (2007) ajatuksia. Puvustustavan yhteisöllisyys tuli yllätyksenä puolessa välissä puvustusprosessia, mutta halusin tallentaa raporttiin prosessin molemmat toisistaan poikkeavat osuudet: ohjaajakeskeisen, perinteisemmän puvustuksensuunnittelutyylin sekä yhteisöllisen suunnittelun.
Puvustuksesta tuli kaikkia osapuolia tyydyttävä ja asiansa ajava kokonaisuus. Ennen kaikkea prosessi oli oppimismatka yhteisöllisyyteen ja sosiaaliseen teatterikäytäntöön. Teatteri toi Kirsikkapuiston puvustamiseen käytännönläheisen tyylinsä ja minä teoriapohjaisen ja kollaaseja hyödyntävän puvustustekniikan.
Työstä on hyötyä etenkin yhteisölliseen suunnitteluun tottumattomalle puvustajalle sekä työryhmälle; työ valottaa yhteisöllisen puvustuksen ongelmia ja mahdollisuuksia.
Puvustus suunniteltiin työryhmänä, johon kuului lisäkseni ohjaaja sekä näyttelijät. Tarkastelen opinnäytetyössäni yhteisöllisen puvustamisen menetelmää ja ryhmätyöteoriaa käyttäen apuna Pirita Seitamaa-Hakkaraisen (2003) sekä Repo-Kaarennon (2007) ajatuksia. Puvustustavan yhteisöllisyys tuli yllätyksenä puolessa välissä puvustusprosessia, mutta halusin tallentaa raporttiin prosessin molemmat toisistaan poikkeavat osuudet: ohjaajakeskeisen, perinteisemmän puvustuksensuunnittelutyylin sekä yhteisöllisen suunnittelun.
Puvustuksesta tuli kaikkia osapuolia tyydyttävä ja asiansa ajava kokonaisuus. Ennen kaikkea prosessi oli oppimismatka yhteisöllisyyteen ja sosiaaliseen teatterikäytäntöön. Teatteri toi Kirsikkapuiston puvustamiseen käytännönläheisen tyylinsä ja minä teoriapohjaisen ja kollaaseja hyödyntävän puvustustekniikan.
Työstä on hyötyä etenkin yhteisölliseen suunnitteluun tottumattomalle puvustajalle sekä työryhmälle; työ valottaa yhteisöllisen puvustuksen ongelmia ja mahdollisuuksia.