Perushame- paras hame : Hameen peruskaavan kehittäminen
Haataja, Niina (2010)
Haataja, Niina
Mikkelin ammattikorkeakoulu
2010
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010112615895
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010112615895
Tiivistelmä
Opinnäytetyöni tavoitteena oli kehittää N-2001-mittataulukkoon perustuvaa hameen peruskaavan piirtämisohjetta vyötärön muotolaskosten ja sivunpoistojen osalta sovitusmallien avulla. Opinnäytetyöni toimeksiantajani toimi Mikkelin ammattikorkeakoulun lehtorina yli kymmenen vuotta toiminut Tarja Tiihonen.
Aloitin työni perehtymällä N-2001-mittataulukkoon ja rajaamalla aiheeni koskemaan tietyn vyötärön- ja lantionympärysmittojen suhteiden omaava henkilöä. Työni menetelmällisenä keinona oli toimintatutkimus, jonka kuvaamisen sovelsin toimintatutkimuksen spiraalimallia. Malli selkeytti työni etenemistä sekä kirjoitusprosessia.
Valmistin jokaiselle sovitusmallille perushameen henkilökohtaisilla mitoilla N-2001-mittataulukkoon perustuvan Tiina Tervon (2003) hameen peruskaavan piirtämisohjetta soveltaen. Ennen sovitustilanteita kuvasin jokaisen mallin ja otin mallista mitat. Tämän jälkeen suoritin jokaiselle mallille vartalon alaosan analyysin, piirsin hameen peruskaavat sekä valmistin sovitushameet. Sovitustilanteissa otin jokaisesta mallista kuvia sovitushame päällä. Koko tutkimusprosessini keskeisin osa oli havainnointi, aina sovitusmallien kuvien ja vartaloiden analysoinnista, kaavojen piirtämiseen ja sovitustilanteisiin. Toinen keskeinen osa työtäni oli dokumentointi niin kuvin kuin sanoin.
Tutkimukseni tulokset olivat huomattavia niinkin pienellä sovitusmallien määrällä kuin minulla oli mahdollista olla. Huomattavaa oli, miten huolella otetut mitat ja vartaloanalyysi vaikuttivat perushameen kaavojen piirtämiseen ja sitä kautta hameen istuvuuteen. Paljoakaan sovitusmuutoksia ei tullut. Piirtämisohjeen soveltaminen jokaisen sovitusmallin henkilökohtaisille mitoille vaikutti perushameen istuvuuteen. Istuvuus parani, jos mitat ja vartaloanalyysi oli tehty huolella. Tutkimuksessa tuli selvästi ilmi, että kaikki tutkimukseni sovitusmallit tarvitsivat yksilölliset kaavat. Tutkimuksesta saamani tulokset ovat kuitenkin suuntaa-antavia eikä niitä voi yleistää, sillä tutkimukseni oli varsin suppea. Mielestäni tuloksia voi kuitenkin hyödyntää kaavoitettaessa perushametta, muotolaskosten syvyyksiä sekä sivun-poistoja mietittäessä.
Aloitin työni perehtymällä N-2001-mittataulukkoon ja rajaamalla aiheeni koskemaan tietyn vyötärön- ja lantionympärysmittojen suhteiden omaava henkilöä. Työni menetelmällisenä keinona oli toimintatutkimus, jonka kuvaamisen sovelsin toimintatutkimuksen spiraalimallia. Malli selkeytti työni etenemistä sekä kirjoitusprosessia.
Valmistin jokaiselle sovitusmallille perushameen henkilökohtaisilla mitoilla N-2001-mittataulukkoon perustuvan Tiina Tervon (2003) hameen peruskaavan piirtämisohjetta soveltaen. Ennen sovitustilanteita kuvasin jokaisen mallin ja otin mallista mitat. Tämän jälkeen suoritin jokaiselle mallille vartalon alaosan analyysin, piirsin hameen peruskaavat sekä valmistin sovitushameet. Sovitustilanteissa otin jokaisesta mallista kuvia sovitushame päällä. Koko tutkimusprosessini keskeisin osa oli havainnointi, aina sovitusmallien kuvien ja vartaloiden analysoinnista, kaavojen piirtämiseen ja sovitustilanteisiin. Toinen keskeinen osa työtäni oli dokumentointi niin kuvin kuin sanoin.
Tutkimukseni tulokset olivat huomattavia niinkin pienellä sovitusmallien määrällä kuin minulla oli mahdollista olla. Huomattavaa oli, miten huolella otetut mitat ja vartaloanalyysi vaikuttivat perushameen kaavojen piirtämiseen ja sitä kautta hameen istuvuuteen. Paljoakaan sovitusmuutoksia ei tullut. Piirtämisohjeen soveltaminen jokaisen sovitusmallin henkilökohtaisille mitoille vaikutti perushameen istuvuuteen. Istuvuus parani, jos mitat ja vartaloanalyysi oli tehty huolella. Tutkimuksessa tuli selvästi ilmi, että kaikki tutkimukseni sovitusmallit tarvitsivat yksilölliset kaavat. Tutkimuksesta saamani tulokset ovat kuitenkin suuntaa-antavia eikä niitä voi yleistää, sillä tutkimukseni oli varsin suppea. Mielestäni tuloksia voi kuitenkin hyödyntää kaavoitettaessa perushametta, muotolaskosten syvyyksiä sekä sivun-poistoja mietittäessä.