Muistisairas sosiaaliturvan asiakkaana
Nikumaa, Henna (2010)
Tampereen ammattikorkeakoulu
2010
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010120116576
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010120116576
Tiivistelmä
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää sosiaaliturvan saatavuutta, saatavuuden yhdenvertaista toteutumista ja sosiaaliturvan hakemista muistisairaan ihmisen ja hänen omaistensa erityiskysymysten näkökulmasta. Tarkoituksena oli myös selvittää muistisairaan ihmisen itsemääräämisoikeuden ja alan ammattihenkilöstön ohjaus- ja neuvontavelvollisuuden toteutumista suhteessa sosiaaliturvan sisältöihin. Lisäksi tutkimuksen tavoitteena oli nostaa tutkimustulosten perusteella keskeisimmät ehdotukset muistisairaan ihmisen ja hänen omaistensa sosiaaliturvan toteutumisen kehittämiselle.
Tutkimus toteutettiin yhdistämällä kvantitatiivinen ja kvalitatiivinen tutkimusmenetelmä. Kvantitatiivinen aineisto kerättiin postikyselyllä, johon vastasi 157 muisti- ja dementiatyön ammattilaista. Kvalitatiivinen aineisto kerättiin haastattelemalla kuutta muistisairasta ihmistä ja kolmea heidän omaisistaan. Aineistojen analysoinnissa käytettiin tilastollista analyysiä ja abduktiivista sisällön analyysiä.
Tutkimustuloksista kävi ilmi, että muistisairaiden ihmisten kohdalla sosiaaliturvan saatavuus ei toteudu yhdenvertaisesti muihin sairaus- ja vammaryhmiin nähden. Erityisesti kuntoutuksen ja vammaispalvelujen yhdenvertaisessa saatavuudessa on ongelmia. Sosiaaliturvalainsäädäntöä tulkitaan kapeasti fyysisen toimintakyvyn kautta ja muistisairauksien aiheuttamaa toimintakyvyn heikentymistä ei riittävästi arvosteta sosiaaliturvan tukimuotojen perusteena.
Tutkimustulokset osoittivat, että muistisairaan ihmisen kannalta sosiaaliturvan hakuprosessit ovat pirstaleisia ja monimutkaisia sekä niissä muistisairaan itsemääräämisoikeuden toteutuminen on puutteellista. Hakuprosessien käynnistymisen ja seurannan vastuuta ei myöskään ole riittävällä tavalla määritelty. Tutkimustuloksista ilmeni, että sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöstön ohjaus- ja neuvontavelvollisuus toteutuu huonosti sosiaaliturvan kysymyksissä. Etenevien muistisairauksien aiheuttamat arjen haasteet ja kognitiiviset vaikeudet vaativat laajaa ohjausta ja neuvontaa, jotta tämän asiakasryhmän sosiaali- ja oikeusturva toteutuu.
Tutkimustulosten perusteella nostetuissa kehittämisehdotuksissa todetaan, että muistisairaiden sosiaaliturvan tukimuotojen saatavuuden yhdenvertaisuus on varmistettava, hakuprosesseja on selkeytettävä ja prosessien vastuu määriteltävä. Sosiaali- ja oikeusturvan kysymyksissä on ammattihenkilöstön noudatettava laajaa ohjaus- ja neuvontavelvollisuuttaan.
Tutkimus toteutettiin yhdistämällä kvantitatiivinen ja kvalitatiivinen tutkimusmenetelmä. Kvantitatiivinen aineisto kerättiin postikyselyllä, johon vastasi 157 muisti- ja dementiatyön ammattilaista. Kvalitatiivinen aineisto kerättiin haastattelemalla kuutta muistisairasta ihmistä ja kolmea heidän omaisistaan. Aineistojen analysoinnissa käytettiin tilastollista analyysiä ja abduktiivista sisällön analyysiä.
Tutkimustuloksista kävi ilmi, että muistisairaiden ihmisten kohdalla sosiaaliturvan saatavuus ei toteudu yhdenvertaisesti muihin sairaus- ja vammaryhmiin nähden. Erityisesti kuntoutuksen ja vammaispalvelujen yhdenvertaisessa saatavuudessa on ongelmia. Sosiaaliturvalainsäädäntöä tulkitaan kapeasti fyysisen toimintakyvyn kautta ja muistisairauksien aiheuttamaa toimintakyvyn heikentymistä ei riittävästi arvosteta sosiaaliturvan tukimuotojen perusteena.
Tutkimustulokset osoittivat, että muistisairaan ihmisen kannalta sosiaaliturvan hakuprosessit ovat pirstaleisia ja monimutkaisia sekä niissä muistisairaan itsemääräämisoikeuden toteutuminen on puutteellista. Hakuprosessien käynnistymisen ja seurannan vastuuta ei myöskään ole riittävällä tavalla määritelty. Tutkimustuloksista ilmeni, että sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöstön ohjaus- ja neuvontavelvollisuus toteutuu huonosti sosiaaliturvan kysymyksissä. Etenevien muistisairauksien aiheuttamat arjen haasteet ja kognitiiviset vaikeudet vaativat laajaa ohjausta ja neuvontaa, jotta tämän asiakasryhmän sosiaali- ja oikeusturva toteutuu.
Tutkimustulosten perusteella nostetuissa kehittämisehdotuksissa todetaan, että muistisairaiden sosiaaliturvan tukimuotojen saatavuuden yhdenvertaisuus on varmistettava, hakuprosesseja on selkeytettävä ja prosessien vastuu määriteltävä. Sosiaali- ja oikeusturvan kysymyksissä on ammattihenkilöstön noudatettava laajaa ohjaus- ja neuvontavelvollisuuttaan.