Implanttiohjurit : hammasteknikon näkökulma

Abstract

Hammaspuutoksia korvaavia hammasimplantteja asennetaan kirurgisesti suuhun leikkauksissa, joissa käytetään apuna kirurgin poraa ohjaavaa hammasteknistä tuotetta, implanttiohjuria. Implanttiohjureihin liittyvälle tutkimukselle on tarvetta hammasteknikon näkökulmasta, sillä implanttihoidot lisääntyvät Suomessa jatkuvasti. Myös digitaalinen työnkulku lisääntyy hammaslaboratorioiden työskentelyssä. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on tarkastella implanttiohjurien valmistusta.

Tutkimuskysymykset ovat: Millainen on hyvä implanttiohjuri? Mitä hammasteknikko voi tehdä, jotta implanttileikkaus onnistuu mahdollisimman hyvin? Tutkimuksessa esitellään sekä perinteinen että digitaalinen tapa valmistaa ohjureita, mutta keskitytään tarkastelemaan enemmän digitaalista tapaa.

Implanttiohjuri ohjaa kirurgin poraa leikkauksessa oikeaan kohtaan oikeassa kulmassa, ja oikeaan syvyyteen. Implanttiohjurin tärkeimmät osat ovat sylinterit, jotka ohjaavat poraa, sekä osat, jotka retentoivat ohjurin paikoilleen suussa. Ohjuri voi tukeutua joko limakalvoon, luuhun tai hampaisiin. Ohjuri suunnitellaan sen mukaan, miten paljon sen halutaan rajoittavan kirurgista operaatiota ja poran käyttöä. Suunnittelun perusteella ne voidaan jakaa kolmeen eri tyyppiin: ei-ohjaavat, osittain ohjaavat ja täysin ohjaavat ohjurit.

Pisimpään käytetty tapa valmistaa implanttiohjureita, eli perinteinen tapa, on valmistaa ohjuri kipsimallille käyttäen apuna diagnostista vahausta. Digitaalisesti suunnitellun implanttiohjurin valmistaminen vaatii kartiokeilatietokonetomografia- eli KKTT-kuvausta potilaasta. Digitaalisesti suunnitellut implanttiohjurit ovat tyypiltään täysin ohjaavia ohjureita, eli ne ohjaavat kirurgin poran tarkalleen tiettyyn kulmaan ja syvyyteen.

Potilaasta otettu intraoraaliskannaus ja KKTT-kuva yhdistetään implanttileikkauksen ja ohjurin suunnittelemiseksi suunnitteluohjelmistossa. Suunniteltu ohjuri tulostetaan 3D-tulostimella fotopolymeerista eli valokovetteisesta akryylista.

Hammasteknikon on hallittava monta tapaa valmistaa hammasteknisiä tuotteita, jotta jokaiseen työhön voi valita juuri siihen sopivan valmistustavan. On eduksi tuntea sekä perinteinen että digitaalinen työnkulku myös implanttiohjurien suhteen.

Surgical drill guide is a dispensable tool used to assist in surgical placement and angulation of dental implants. The aim of this study is to view different teqhniques used in making of surgical drill guides.

Types of surgical drill guides are: non-guiding guide, partially guiding guide and fully guiding guide. A fully guiding guide provides the most precise outcome in surgery and is nowadays usually made by using CAD/CAM-techniques.

The main purpose of the surgical drill guide is to guide the implant drill system during surgery and provide accurate placement of the implant according to the treatment plan. Guided surgery using surgical drill guide is based on metal sleeves or cylinders integrated into the surgical drill guide, through which drill is used. The surgical drill guide consists of guiding cylinders or sleeves and contact surface. The contact surface fits either on hard or on soft tissue, and provents any movement of surgical drill guide during surgery.

Cast-based surgical drill guides are designed using conventional manufacturing techniques on physical models. CAD/CAM surgical drill guides are designed using 3‐dimensional imaging technique (CBCT) data combined with patient`s intraoral scanning data, and CAD implant planning softwares. Additive manufacturing or 3D-printing is the most used method for the fabrication of surgical drill guides.

Mastering different manufacturing techniques is an advantage for a dental technician. It enables choosing the best possible design and manufacturing method for each case and product. It applies also to manufacturing of surgical drill guides.