Varhaiskasvattajien näkemyksiä varhaiskasvatuksesta vuosina 1970–2018
Riihimäki, Anita (2019)
2019
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019061316829
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019061316829
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tavoitteena oli tutkia, miten varhaiskasvatus on 1970–2000-lukujen aikana muuttunut ja miten muutokset ovat näkyneet lapsissa, työntekijöissä ja vanhemmissa. Tutkimusaineisto kerättiin pitkän uran tehneiltä eläkkeellä olevilta varhaiskasvattajilta narratiiveina. Tavoitteena oli tuottaa uutta kokemusperäistä tietoa laadullisen tutkimuksen muodossa. Opinnäytetyön toimeksiantajana oli Hämeen ammattikorkeakoulu.
Tietoperustassa tarkasteltiin päivähoitojärjestelmän ja varhaiskasvatuksen historiaa. Lisäksi avattiin tärkeimpiä lakeja, velvoitteita ja varhaiskasvatuksen toimintakulttuuria. Tietoperusta laajentui henkilöstön ammatillisen sosialisaation ja kompetenssin sekä kasvatuksen hyvän paradoksin aiheilla. Uusi varhaiskasvatuslaki (540/2018) ja uudet varhaiskasvatussuunnitelman perusteet (2018) velvoittavat laadukkaaseen varhaiskasvatukseen, jossa lapsen etu ja kasvattajien koulutustason nosto ovat keskiössä.
Aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä saadut tulokset eli tarinat kertoivat henkilöstön kasvatusmetodien erilaisuudesta, toimintakulttuurin kehittämisen tarpeista ja haasteista, arvojen pohtimisen ja reflektion tärkeydestä vuosikymmenestä riippumatta. Kasvattajien työmäärä lisääntyy, ja henkinen kuormittuminen, riittämättömyys haastaa lapsen edun toteutumisen.
Lapset ovat narratiivien mukaan muuttuneet rohkeammiksi, mutta muun muassa keskittymiskyvyn puute ja levottomuus ovat lisääntyneet. Yhteistyötä vanhempien kanssa tehdään enemmän kuin ennen. Tulokset osoittivat jatkuvan tarpeen työympäristön, toimintakulttuurin ja rakenteiden kehittämiseen. Tulokset esitettiin vuosikymmenien mukaan sekä tutkimuskysymyksittäin.
Tietoperustassa tarkasteltiin päivähoitojärjestelmän ja varhaiskasvatuksen historiaa. Lisäksi avattiin tärkeimpiä lakeja, velvoitteita ja varhaiskasvatuksen toimintakulttuuria. Tietoperusta laajentui henkilöstön ammatillisen sosialisaation ja kompetenssin sekä kasvatuksen hyvän paradoksin aiheilla. Uusi varhaiskasvatuslaki (540/2018) ja uudet varhaiskasvatussuunnitelman perusteet (2018) velvoittavat laadukkaaseen varhaiskasvatukseen, jossa lapsen etu ja kasvattajien koulutustason nosto ovat keskiössä.
Aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä saadut tulokset eli tarinat kertoivat henkilöstön kasvatusmetodien erilaisuudesta, toimintakulttuurin kehittämisen tarpeista ja haasteista, arvojen pohtimisen ja reflektion tärkeydestä vuosikymmenestä riippumatta. Kasvattajien työmäärä lisääntyy, ja henkinen kuormittuminen, riittämättömyys haastaa lapsen edun toteutumisen.
Lapset ovat narratiivien mukaan muuttuneet rohkeammiksi, mutta muun muassa keskittymiskyvyn puute ja levottomuus ovat lisääntyneet. Yhteistyötä vanhempien kanssa tehdään enemmän kuin ennen. Tulokset osoittivat jatkuvan tarpeen työympäristön, toimintakulttuurin ja rakenteiden kehittämiseen. Tulokset esitettiin vuosikymmenien mukaan sekä tutkimuskysymyksittäin.