Kaltaistensa tukena ja tukemana : 16 - 20-vuotiaiden diabeetikoiden kokemukset vertaistuesta ja sen kehittämisehdotuksia Keski-Pohjanmaalla

Abstract

Opinnäytetyön tarkoituksena on selvittää 16 - 20-vuotiaiden tyypin 1 diabetesta sairastavien nuorten kokemuksia vertaistuesta. Tutkimuksella selvitetään, minkälaista vertaistukea he ovat saaneet sairautensa aikana. Tutkimuksen tavoitteena on tuoda ilmi nuorten kokemuksia siitä, miten vertaistukitoimintaa voidaan kehittää vastaamaan nuorten tarpeita. Tutkimusmenetelmä oli kvalitatiivinen. Aineisto kerättiin teemahaastatteluilla ja avoimilla kyselylomakkeilla. Opinnäytetyössä haastateltiin viittä 16 - 20-vuotiasta tyypin 1 diabetesta sairastavaa nuorta ja avoimeen kyselylomakkeeseen vastasi neljä nuorta. Haastateltavat koostuivat Keski-Pohjanmaan keskussairaalan diabeteshoitajien asiakkaista. Haastattelut toteutettiin poliklinikkakäyntien yhteydessä. Saadut tulokset analysoitiin sisällönanalyysillä. Tutkimustulosten mukaan nuoret kokivat vertaistuen tarpeelliseksi. Nuoret olivat olleet vähintään yhdellä leirillä, mutta kaikki eivät olleet saaneet mitään tukea. Monella nuorista ei ollut diabetesta sairastavia kavereita, joten nuoret toivoivatkin esimerkiksi nuorten iltoja, joissa voisi tavata itsensä kaltaisia nuoria. Vertaistuessa nuorten yksilöllisyys tulee esille siinä, että kaikki eivät koe tarvitsevansa sitä. Lisäksi kaikilla nuorilla ei ollut kunnollista käsitystä siitä, mitä vertaistuki sanana tarkoittaa. Tärkeimmäksi kehittämisehdotukseksi nousi nuorten illat, joissa olisi mahdollisuus tutustua samassa tilanteessa oleviin nuoriin ja jakaa tietoa sekä kokemuksia sairauden kanssa elämisestä heidän kanssaan. Nuoret olivat myös kiinnostuneet osallistumaan muutaman päivän mittaisille leireille. Vertaistukitapahtumat tulisi järjestää niin, että jokaisen halukkaan olisi helppo osallistua niihin.

The purpose of this study is to find out the experiences of type 1 diabetes patients aged 16 to 20 on peer support. The study aims to find out, what kind of peer support the age-group of this study has had during their illness. The objective of the present study is to bring forth the opinions on young diabetics of how peer support activities could be improved to meet their needs. The research methodology was qualitative. The research data was gathered through focused interviews and open questionnares. In our study we interviewed five type one diabetics aged from 16 to 20 years of age and four people filled in the open questionnare. The interviewees consisted of the patients of the diabetes nurses in the Central Ostro-bothnia Central Hospital. The interviews were carried out during the interviewees outpatient visits. The results obtained were analyzed by content analysis. According to the obtained results peer support was considered to be important among the young diabetics. The interviewees had been on at least one camp, but not all had received any peer support. Many of the young persons did not have friends with diabetes, so they wished for evenings for young people were they could meet other young diabetics like themselves.When it comes to peer support the individuality of the young people comes across, some feel that they do not need it. The young did not have a clear idea of what the word peer support means. The most important development suggestion was that the interviewees wanted more evenings for young people. In these occations they would have an opportunity to meet others in the same situation and share information and experiences on living with diabetes. The young people were interested in attending camps that last for a couple of days. The peer support events should be arranged in the way that it is easy for every one to attend.