"EN VAIHTAS TAKASIN MANUAALISEEN" : Kokemuksia sähköisestä kirjaamisesta vanhusten palvelutalossa
Kallinen, Sari (2010)
Kallinen, Sari
Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulu
2010
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010120116628
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010120116628
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata, miten hoitotyöntekijät kokevat sähköisen kirjaamisen. Lisäksi tarkoituksena oli selvittää, miten sähköinen kirjaaminen vaikuttaa kirjaamisen sisältöön. Tavoitteena oli tiedon lisääminen kirjaamisesta sekä rakenteisen kirjaamisen valmiuksien kehittäminen vanhusten palvelutalossa.
Opinnäytetyön tutkimusote oli laadullinen. Aineisto kerättiin haastattelemalla vanhusten palvelutalon kolmea sairaanhoitajaa ja kolmea perushoitajaa. Haastattelut toteutettiin kahdessa kolmen hengen pienryhmässä. Haastattelumenetelmänä käytettiin puolistrukturoitua teemahaastattelua. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällön analyysillä.
Tulosten mukaan sähköinen kirjaaminen oli lisännyt harkintaa kirjaamisessa. Kirjaamista vaikeutti tietoteknisten taitojen heikkous, kiinnostuksen puute ja tietotekniikan kokeminen vieraaksi. Sähköisen kirjaamisen etuina pidettiin tietojen helppoa saatavuutta ja parempaa kokonaiskuvaa asiakkaan tilanteesta. Haittoina pidettiin tietojärjestelmien hitautta sekä päivittäisen kirjaamisen ja hoito- ja palvelusuunnitelman eriytymistä. Kirjaaminen oli muuttunut lyhyemmäksi ja ytimekkäämmäksi, mutta myös laajemmaksi ja kattavaksi. Kirjaamista haluttiin kehittää hoito- ja palvelusuunnitelmaa peilaavaksi ja vanhuksen kokemusta korostavaksi. Kirjaamisessa parhaiten toteutui hoitotyön toteutus. Muiden hoitotyön prosessin vaiheiden kirjaamisessa koettiin olevan kehittämistä. Rakenteista kirjaamista pidettiin loogisena ja hoitotyön prosessin koettiin jäsentävän kirjaamista
Opinnäytetyön tuloksia voidaan hyödyntää suunniteltaessa rakenteisen kirjaamisen koulutuksia vanhustyössä.
Opinnäytetyön tutkimusote oli laadullinen. Aineisto kerättiin haastattelemalla vanhusten palvelutalon kolmea sairaanhoitajaa ja kolmea perushoitajaa. Haastattelut toteutettiin kahdessa kolmen hengen pienryhmässä. Haastattelumenetelmänä käytettiin puolistrukturoitua teemahaastattelua. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällön analyysillä.
Tulosten mukaan sähköinen kirjaaminen oli lisännyt harkintaa kirjaamisessa. Kirjaamista vaikeutti tietoteknisten taitojen heikkous, kiinnostuksen puute ja tietotekniikan kokeminen vieraaksi. Sähköisen kirjaamisen etuina pidettiin tietojen helppoa saatavuutta ja parempaa kokonaiskuvaa asiakkaan tilanteesta. Haittoina pidettiin tietojärjestelmien hitautta sekä päivittäisen kirjaamisen ja hoito- ja palvelusuunnitelman eriytymistä. Kirjaaminen oli muuttunut lyhyemmäksi ja ytimekkäämmäksi, mutta myös laajemmaksi ja kattavaksi. Kirjaamista haluttiin kehittää hoito- ja palvelusuunnitelmaa peilaavaksi ja vanhuksen kokemusta korostavaksi. Kirjaamisessa parhaiten toteutui hoitotyön toteutus. Muiden hoitotyön prosessin vaiheiden kirjaamisessa koettiin olevan kehittämistä. Rakenteista kirjaamista pidettiin loogisena ja hoitotyön prosessin koettiin jäsentävän kirjaamista
Opinnäytetyön tuloksia voidaan hyödyntää suunniteltaessa rakenteisen kirjaamisen koulutuksia vanhustyössä.