Kuolema koskettaa : Röntgenhoitajien kokemuksia potilaiden kuolemantapauksista kuvantamistutkimuksissa

Abstract

Opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata röntgenhoitajien kokemuksia potilaiden kuolematapauksista kuvantamistutkimuksissa. Tutkimustehtäviä olivat: 1. Miten röntgenhoitajat kokevat potilaan kuolemantapauksen kuvantamistutkimuksissa? 2. Miten röntgenhoitajat kokevat jälkipuinnin potilaan kuolemantapauksen käsittelyssä ja millainen on röntgenhoitajien tuen tarve potilaan kuolemantapauksen jälkeen? Opinnäytetyön tavoitteena oli kerätä yhteistyökumppanille tietoa röntgenhoitajien kokemuksista liittyen potilaiden kuolemantapauksiin sekä mahdollisesta tuen tarpeesta. Opinnäytetyö tehtiin röntgenyksiköissä Pirkanmaan alueella.

Opinnäytetyön tutkimusmenetelmä oli kvalitatiivinen eli laadullinen. Aineisto kerättiin teema-haastattelua käyttäen yksilöhaastatteluna kolmelta Pirkanmaan alueella työskentelevältä röntgenhoitajalta. Opinnäytetyön aineisto analysoitiin deduktiivisella eli teorialähtöisellä sisällönanalyysilla. Teoreettinen viitekehys koostui kuolemasta käsitteenä sekä kuoleman roolista osana hoitotyötä, röntgenhoitajan työnkuvasta sekä röntgenhoitajan työn erityispiirteistä. Aikaisemmat tutkimukset aiheesta ovat hoitotyön ja hoitotieteen näkökulmasta tehtyjä tutkimuksia hoitotyöntekijöiden kokemuksista potilaan kuolemantapauksissa. Opinnäytetyön aihetta ei ole tutkittu aikaisemmin röntgenhoitajien näkökulmasta.

Tutkimustulosten mukaan röntgenhoitajat kokivat erilaisia tunteita liittyen kuvantamistutkimuksen aikana tapahtuneeseen potilaan kuolemantapaukseen. Aiemmin koettu lähiomaisen kuolemantapaus ei röntgenhoitajien kokemusten mukaan vaikuttanut potilaan kuolemantapaukseen suhtautumiseen. Aiemmin työssä koetut potilaiden kuolemantapaukset sekä työkokemus helpottivat suhtautumista potilaan kuolemantapaukseen kuvantamistutkimuksissa. Potilaan kuolemantapauksen jälkipuinti koettiin tärkeäksi ja tarpeelliseksi, mutta siihen ei ollut tarjottu mahdollisuutta haastateltavien röntgenhoitajien työyksiköissä. Röntgenhoitajien kokema tuen tarpeen määrä oli vähäinen potilaan kuolemantapauksen jälkeen. Keskeisiksi tuen tarpeen muodoiksi röntgenhoitajat kokivat mahdollisuuden keskustella potilaan kuolemasta sekä mahdollisuuden saada palautetta työtovereilta.

The purpose of this thesis was to describe radiographers’ experiences of patients’ deaths on imaging examinations. The survey tasks included 1. How radiographers experienced the death of a patient on imaging examinations? 2. How they experience the meaning of debriefing in handling incidents where patients die and what kind of support they needed after the death of a patient? The aim of this thesis was to accumulate information on radiographers’ experiences on patient deaths and possible need of support.

The method of this study was qualitative. The data were collected through individualized theme interviews of three radiographers who worked in Pirkanmaa District. The data were analyzed by using deductive content analysis. The theoretical framework of this thesis consisted of death at health care and responsibilities at radiographers’ work.

The result of this thesis was that radiographers experienced the death of a patient individually. Experiencing the death of a patient at the workplace led to varying feelings among them. Debriefing was experienced as consequential. However, radiographers’ need of support after the death of a patient was insignificant. The possibility of discussion and feedback from other radiographers was considered important after patient deaths on imaging examinations.

The finding indicates that radiographers’ need of support after the death of a patient is similar to other professions in health care. Debriefing and discussion should be a part of handling the death of a patient in work communities.