Nuoret ja kirkon nuorisotyö Pohjois-Suomessa : nuorten uskonnollisuus ja elämänhallinta

Abstract

Tutkimuksen tarkoituksena oli saada tietoa nuorten uskonnollisuudesta ja Evankelis-luterilaisen kirkon nuorisotyöstä Pohjois-Suomessa. Tutkimuksen ensimmäisessä osassa selvitettiin pohjoisen Suomen nuorten uskonnollisuutta, uskonnollista osallistumista ja elämänhallintaa. Kohdejoukkona oli 819 pohjoissuomalaista nuorta, jotka olivat 14-17-vuotiaita (peruskoulun yhdeksäsluokkalaisia) kymmeneltä eri paikkakunnalta. Kohdepaikkakunniksi valittiin Oulun hiippakunnan syrjäseutuja ja kasvukeskuksia. Tutkimusmenetelmänä käytettiin sähköistä Webropol-kyselyä. Kyselyyn vastasi 590 nuorta keväällä 2008 ja vastausprosentiksi saatiin 72. Tutkimuksen toisessa osassa selvitettiin seurakuntien nuorisotyön tilannetta Pohjois-Suomessa keväällä 2009. Tutkimuksessa haastateltiin 20 seurakunnan nuorisotyöntekijää samoilta paikkakunnilta, joilta myös kyselyyn vastanneet nuoret olivat.

Tulosten mukaan nuorten elämänhallinta oli hyvä suurimmalla osalla Pohjois-Suomen nuorista. Tuloksissa näkyi kuitenkin pieni marginaaliryhmä, jonka elämänasenne ei ollut kohdallaan. Oman elämänkulun vaikuttamismahdollisuuden arvosanan keskiarvoksi saatiin 8,4 ja elämän tyytyväisyysarvion keskiarvoksi 8,2 (arviointiasteikolla 4-10). Pohjoisen pojat olivat tyytyväisempiä elämäänsä ja luottivat voivansa vaikuttaa oman elämänsä kulkuun enemmän kuin tytöt. Tytöt kokivat itsellään olevan enemmän ongelmia kuin pojat. Opiskeluun liittyvät ongelmat olivat yleisimpiä, ja perhe osoittautui tärkeäksi nuoren tukijaksi. Nuoret uskoivat suhteellisen vahvasti kristinuskon peruselementteihin. Herätysliikeperheisiin kuuluvat nuoret ajattelivat uskonnollisista asioista samansuuntaisesti kuin perheensä useammin kuin muut nuoret. Tytöt olivat poikia uskonnollisempia ja myös rukoilivat aktiivisemmin. Nuoret olivat melko vahvasti sitoutuneita kirkon jäsenyyteen. Joka neljäs nuori piti uskonnollista yhteisöä tärkeänä ja uskoi äänestävänsä vuoden 2010 seurakuntavaaleissa. Neljäsosa nuorista taas oli harkinnut kirkosta eroamista. Puolet nuorista ei ollut halukas osallistumaan mihinkään seurakunnan järjestämään toimintaan, mutta toinen puoli nuorista joko osallistui tai olisi halukas osallistumaan. Seurakunnan järjestämä toiminta oli useiden nuorten mielestä kiinnostamatonta. Myös ajan puute, kavereiden osallistumattomuus ja toiminnan tuntemattomuus olivat nuorten osallistumattomuuden syinä. Toiminnan kehittämiseen pääsivät usein lähinnä vain aktiiviset seurakuntanuoret.

Pohjois-Suomen seurakuntien nuorisotyöntekijät olivat erittäin motivoituneita ja sitoutuneita kirkon työhön, vaikka työtä on paljon ja se on työajatonta. Työn tärkeimpänä tehtävänä nähtiin evankeliumin julistus. Nuorisotyöntekijät pitivät perustyönään osallistavan toiminnan järjestämistä, jolloin yhteisöllisen toiminnan avulla kohdataan nuoria. Työnkuva yksittäisten nuorten auttamisessa heidän ongelmissaan oli läsnäoloa keskusteluineen ja apuun ohjaamisineen. Työntekoa leimasivat lähinnä yhteiskunnan nopeasta kehittymisestä aiheutuvat muutokset ja herätysliikkeet. Isommissa seurakunnissa tai seurakuntayhtymissä nuorisotyöntekijöiden tekemä yhteistyö keskittyi enemmän seurakunnan sisälle, kun taas pienemmissä seurakunnissa kyettiin tekemään yhteistyötä laajasti myös seurakunnan ulkopuolisten tahojen kanssa. Yhteistyössä odotettiin kirkon tuoman hengellisyyden hyväksymistä, mikä saattaa vaikeuttaa ulkopuolisten tahojen kanssa tehtävää yhteistyötä. Työaika ei tuntunut riittävän työn kehittämiseen.