Kodinomaisuus kuvataiteilijan silmin : yhteiskuntakriittinen näkökulma vanhusten palvelutalojen visuaalisuuteen
Adamsson, Erika (2010)
Adamsson, Erika
Turun ammattikorkeakoulu
2010
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010120116546
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010120116546
Tiivistelmä
Käsittelen opinnäytetyössäni galleria Joellassa, Turussa 12.–30.8.2010 olleen näyttelyni Kodinomainen visuaalisia merkityksiä. Pohdin näyttelyni maalausteni valmistumisprosessia ja teosteni kantaaottavuutta nyky-yhteiskunnassa.
Näyttelyni teema pohjaa lähdeaineistoon, jossa keskeiseksi aiheeksi nousee suomalainen vanhustenhuolto ja etenkin palvelutalojen tilojen visuaalisuus kuvataiteilijan silmin nähtynä. Palvelutalojen laitosmaisuus ja vanhusten henkilökohtaiset esineet rytmittävät tätä näkymää ja aiheuttavat ristiriitaisiakin tuntemuksia katsojassa.
Tutkin kirjallisessa opinnäytetyössäni ensin esittävää maalaustapaani ja taiteeni sanomaa. Pohdin maalausteni kantaaottavuutta sekä eroa kriittisen ja viihteellisen taiteen välillä. Peilaan omaa teemaani kriittisen taiteen tutkimukseen, ja merkittävin keskustelukumppani tutkimukseni kannalta onkin Teemu Mäki väitöskirjallaan Näkyvä pimeys. Esseitä taiteesta, filosofiasta ja politiikasta.
Tutkin taiteeni merkityksiä ja käytän metodina semioottista taiteentukimusta. Avaan sellaisia maalauksiini liittyviä käsitteitä, kuten yksinäisyys, esteettömyys ja kodinomaisuus. Pohdin, miten esim. kodinomaisuus laitoskulttuurissa nähdään positiivisena, kun taas maalauksissani se voi kääntyä kielteiseksi merkitykseltään. Toisaalta laitoskulttuurin käsite esteetön kääntyy yksinäisyyden kuvaamiseksi. Myös virkistäytymisen käsite sisältää eri merkityksiä riippuen siitä, koskeeko se työssäkäyviä ihmisiä vai vanhusten virkistäytymismahdollisuuksia laitoksissa.
Lopuksi pyrin valottamaan sitä, miten taiteen merkityksellistäminen on riippuvainen sen esittämispaikasta. Galleriatila luo teokselle näkymättömän kehyksen. Rinnastan tässä palvelutalon ja gallerian keskenään. Tutkin tilan (gallerian ja palvelutalon) kehystävää merkitystä taideteokselle ja vanhusten henkilökohtaiselle esineistölle. Lisäksi selvitän teosten rinnastumista toisiinsa ja teostyylillisiä kysymyksiä. Pohdin myös näyttelyni vastaanottoa ja taiteilijan erityistä asemaa ja kohtaamista yleisönsä kanssa, kun kysymyksessä on yhteiskunnallisesti kantaaottava näyttely.
Näyttelyni teema pohjaa lähdeaineistoon, jossa keskeiseksi aiheeksi nousee suomalainen vanhustenhuolto ja etenkin palvelutalojen tilojen visuaalisuus kuvataiteilijan silmin nähtynä. Palvelutalojen laitosmaisuus ja vanhusten henkilökohtaiset esineet rytmittävät tätä näkymää ja aiheuttavat ristiriitaisiakin tuntemuksia katsojassa.
Tutkin kirjallisessa opinnäytetyössäni ensin esittävää maalaustapaani ja taiteeni sanomaa. Pohdin maalausteni kantaaottavuutta sekä eroa kriittisen ja viihteellisen taiteen välillä. Peilaan omaa teemaani kriittisen taiteen tutkimukseen, ja merkittävin keskustelukumppani tutkimukseni kannalta onkin Teemu Mäki väitöskirjallaan Näkyvä pimeys. Esseitä taiteesta, filosofiasta ja politiikasta.
Tutkin taiteeni merkityksiä ja käytän metodina semioottista taiteentukimusta. Avaan sellaisia maalauksiini liittyviä käsitteitä, kuten yksinäisyys, esteettömyys ja kodinomaisuus. Pohdin, miten esim. kodinomaisuus laitoskulttuurissa nähdään positiivisena, kun taas maalauksissani se voi kääntyä kielteiseksi merkitykseltään. Toisaalta laitoskulttuurin käsite esteetön kääntyy yksinäisyyden kuvaamiseksi. Myös virkistäytymisen käsite sisältää eri merkityksiä riippuen siitä, koskeeko se työssäkäyviä ihmisiä vai vanhusten virkistäytymismahdollisuuksia laitoksissa.
Lopuksi pyrin valottamaan sitä, miten taiteen merkityksellistäminen on riippuvainen sen esittämispaikasta. Galleriatila luo teokselle näkymättömän kehyksen. Rinnastan tässä palvelutalon ja gallerian keskenään. Tutkin tilan (gallerian ja palvelutalon) kehystävää merkitystä taideteokselle ja vanhusten henkilökohtaiselle esineistölle. Lisäksi selvitän teosten rinnastumista toisiinsa ja teostyylillisiä kysymyksiä. Pohdin myös näyttelyni vastaanottoa ja taiteilijan erityistä asemaa ja kohtaamista yleisönsä kanssa, kun kysymyksessä on yhteiskunnallisesti kantaaottava näyttely.