Aktiivisuusmittarin pilotointi ikäihmisten kuntouttavissa yksiköissä

Abstract

Opinnäytetyössä tutkittiin lomakemallisen aktiivisuusmittarin pilotointia Hämeenlinnan kaupungin ikäihmisten palveluissa, kahdessa kuntouttavassa yksikössä. Tutkimuksen aikana käyttöön otetun aktiivisuusmittarin avulla voidaan mitata ikääntyneen asiakkaan toteutunutta aktiivisuuden määrää kuntoutusjaksolla. Opinnäytetyön tarkoitus oli selvittää, mitä aktiivisuusmittariin merkittävä aika voi sisältää ja miten mittari toimi käytännössä. Tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa tietoa yksiköiden työntekijöille, kaupungin ikäihmisten palveluiden suunnitteluun sekä mahdollisesti muille ikääntyneiden parissa työskenteleville.

Opinnäytetyö toteutettiin laadullisena tutkimuksena, teemahaastatteluja käyttäen. Tietoperustana käytettiin ikääntyneiden toimintakykyyn ja aktiivisuuteen, aktiiviseen ikääntymiseen, kuntoutukseen ja osallisuuteen liittyvää kirjallisuutta, aiempia tutkimuksia ja verkkosivustoja. Tutkimuksen aineisto kerättiin keväällä 2018. Ennen pilotin aloittamista kuntouttavien yksiköiden asiakkaita haastateltiin aktiivisuusmittarin sisällön rakentamiseksi. Pilotin päätyttyä haastateltiin siihen osallistunutta henkilökuntaa.

Tutkimuksen tulosten mukaan asiakkaiden käsitys aktiivisuudesta vaihteli toimintakyvyn mukaan päivittäisistä toiminnoista selviämisestä liikuntaharrastukseen. Esille nousi fyysiseen ja sosiaaliseen sekä kognitiiviseen ja psyykkiseen toimintakykyyn liittyviä aktivisuuden muotoja. Tutkimustulosten mukaan henkilökunta koki aktiivisuusmittarin käytön jossain määrin haasteellisena ja aktiivisuusmittarin käyttö jäi tavoitetta vähäisemmäksi. Osa henkilökunnasta näki aktiivisuusmittarin käytöstä joitain hyötyjä tai käyttömahdollisuuksia jatkossa, mikäli esimerkiksi asiakkaiden ja henkilökunnan yhteistyötä mittarin käyttämisessä lisättäisiin.