Työaikalaskurin luominen tarjouslaskennan pohjaksi
Toivonen, Elina (2010)
Toivonen, Elina
Turun ammattikorkeakoulu
2010
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010121017769
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010121017769
Tiivistelmä
Insinöörityön aiheena oli suunnitella ja toteuttaa Technion Oy:lle työkalu johtosarjojen tuotantoaikojen määrittämiseen tarjouslaskentaa tehtäessä. Työ rajattiin koskemaan yhtä johtosarjojen tuoteperhettä. Laskentatyökalu toteutettiin taulukkopohjaisena selkeyden ja tulevien päivitysten helpottamiseksi. Laskentatyökalun perustana olevat työajat on hankittu tuotannossa tehdyllä työaikatutkimuksella.
Työ aloitettiin jakamalla johtosarjan kokoonpanotyö työvaiheisiin, joiden työajat mitattiin sekuntikellolla yhden sekunnin tarkkuudella kolmelta eri työntekijältä. Vertailuarvoista laskettin työvaiheiden ajoista keskiarvot, joita työaikalaskuri käyttää työaikojen määrittämiseen. Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää johtosarjojen tuotannon todelliset työajat, ja sitä kautta edesauttaa työnjohdon ja tuotannonsuunnittelun työtä erityisesti uuden tuotteen työaikaa arvioitaessa.
Työvaiheiden työaikoja mitattaessa havaittiin työntekijäkohtaisten mittausarvojen vaihtelevan odotettua enemmän, ja voitiin tuoda esille suurimpia eroja työntekijöiden työmenetelmissä. Erityisesti työvaiheiden väliin jäävän ajan, eli apuajan, huomattiin vaihtelevan suuresti seurattavien työntekijöiden kesken.
Työ aloitettiin jakamalla johtosarjan kokoonpanotyö työvaiheisiin, joiden työajat mitattiin sekuntikellolla yhden sekunnin tarkkuudella kolmelta eri työntekijältä. Vertailuarvoista laskettin työvaiheiden ajoista keskiarvot, joita työaikalaskuri käyttää työaikojen määrittämiseen. Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää johtosarjojen tuotannon todelliset työajat, ja sitä kautta edesauttaa työnjohdon ja tuotannonsuunnittelun työtä erityisesti uuden tuotteen työaikaa arvioitaessa.
Työvaiheiden työaikoja mitattaessa havaittiin työntekijäkohtaisten mittausarvojen vaihtelevan odotettua enemmän, ja voitiin tuoda esille suurimpia eroja työntekijöiden työmenetelmissä. Erityisesti työvaiheiden väliin jäävän ajan, eli apuajan, huomattiin vaihtelevan suuresti seurattavien työntekijöiden kesken.