Mykoplasman testaaminen soluviljelynäytteistä kahta eri menetelmää käyttäen

Abstract

Mykoplasmat ovat pienempiä itsestään jakautuvia bakteereja, jotka ovat hyvin yleisiä soluviljelyn saastuttajia. Mykoplasmat aiheuttavat paljon huolta ja ongelmia soluviljelyssä, koska niiden läsnäoloa ei voi huomata ilman erillistä testausta. Mykoplasman saastuttamat soluviljelmät aiheuttavat huomattavia vääristymiä tutkimustuloksissa. Mykoplasmojen selvittämiseen ja tunnistamiseen on käytettävissa monia erilaisia testejä. Tässä työssä selvitettiin ELISA- ja PCR-menetelmiä mykoplasman tunnistamiseksi ja tutkittiin kumpi menetelmänä soveltuisi parhaiten työyhteisömme tarpeisiin. Tutkimusmenetelmänä oli vertaileva tutkimus, jonka mittarina oli koe. Testattavia näytteitä oli 50 kappaletta. Näytteet otettiin solujen kasvatusmediumista ennen solujen jakamista, uutta soluampullia sulatettaessa, sekä ennen solujen pakastusta. Samoista näytteistä 26 kpl (52 %) oli positiivisia ELISA-menetelmällä ja 38 kpl (76 %) PCR-menetelmällä. PCR-menetelmä tunnisti positiivisiksi 12 kpl sellaisia näytteitä, jotka ELISA-menetelmällä olivat negatiivisia. ELISA-testi tunnisti vähemmän mykoplasmoja kuin PCR-testi, mutta oli kuitenkin spesifinen niille neljälle lajille kuin testi lupasikin. PCR-testi antoi positiivisiksi sellaisia näytteitä, jotka ELISA-testi antoi negatiiviseksi. Todennäköistä siis on, että näytteissä oli jokin muu mykoplasma kuin ne neljä, joita ELISA-testi tunnisti. Osa näytteistä oli ELISA-testillä positiivisia sellaisen mykoplasman osalta, joka leviää soluviljelyyn ihmisen kautta. Tämä on selvästi ongelma, sillä soluviljelylaboratoriossa työskentelevien tutkijoiden määrä on suuri. Ainoastaan järkevällä ja varovaisella menettelyllä voidaan eliminoida tällaiset mykoplasmat pois.

Mycoplasma are the smallest self-replicating bacteria, and contaminations caused by mycoplasmas are alarmingly common in cell cultures. Mycoplasmas comprise a serious problem in cell culturing, since their detection is practically impossible without specific tests. Scientific results from mycoplasma-contaminated cell cultures are not reliable. Many methods for detecting contaminant mycoplasmas have been described. In this work, ELISA- and PCR-detection methods were used to regonized mycoplasmas from cell cultures, and the goal was also to find out which of these two methods would be more suitable to our research group. The research method was a comparative research, of which a test was used as an indicator. Totally 50 samples were tested. The samples were taken from cell culture media, both before the cells were cultured, when the cells were melted from frozen cell ampoules, and also before the cells were frozen again. The results showed that from the same samples, 26 (52 %) were positive by ELISA and 38 (76 %) were positive by PCR-detection method. 12 samples which were negative by ELISA were positive by PCR. ELISA regonized four different mycoplasma species, one of which was originally from human. However, since PCR recognized over hundred mycoplasma species and still some of the samples were negative by PCR and positive by ELISA, it is likely that some of the cell cultures were mycoplasma-contaminated by the person who was culturing the cells. This is a severe problem, since cell culturing is usually done by a huge amount of different researchers. Only with extremely careful and steril work these human-originated mycoplasma contaminations can be avoided.