Äkillisten peruselintoimintojen heikkenemisen tunnistaminen vuodeosastolla

Abstract

Vuodeosastoilla hoidossa olevien potilaiden elottomuutta tai vitaalielintoimintojen romahtamista ennakoi usein peruselintoimintojen häiriöitä usean tunnin ajalta. Häiriöitä ei usein tunnisteta, eikä asianmukaista interventiota tehdä. Potilaiden seuranta on avainasemassa peruselintoimintojen häiriöiden tunnistamisessa. (Nurmi 2005, 702-703.) Käypä hoito (2006)- suosituksessa yhtenä suosituksena on kehittää hoitolaitoksissa niiden potilaiden tunnistamista, joilla on peruselintoimintojen häiriö ja tunnistamisen jälkeen aloittaa asianmukainen hoito sydänpysähdyksen ennaltaehkäisemiseksi. (Käypä hoito-suositus 2006, 2.) Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli aikaisempien tutkimusten avulla selvittää millaisilla toimintamalleilla sairaanhoitaja voi tunnistaa lähestyvän elottomuuden tai vitaalielintoimintojen romahtamisen. Tavoitteena on lisätä hoitajien tietoisuutta erilaisista potilaan voinnin arviointimenetelmistä. Tietokantahaut tehtiin Medline, Medic ja Cochrane tietokantoihin ja tuloksena löydettiin 111 tutkimusta. Mukaan tutkimukseen valittiin seitsemän tutkimusta, jotka analysoitiin sisällönanalyysimenetelmällä. Kirjallisuuskatsauksen tuotos vietiin Hoitonetti- portaaliin, joka on Turun ammattikorkeakoulun ja Salon aluesairaalan ylläpitämä hoitotyön verkkoportaali. Katsaukseen valittujen tutkimuksissa on käytetty kolmea erilaista ennakkopisteytysjärjestelmää: Early Warning Score (EWS), Modified Early Warning Score (MEWS) ja Patient - At - Risk (PART). Kaikki kolme pisteytysjärjestelmää seuraavat peruselintoimintojen arvoja ja niistä muodostuu pistemäärä. Jokaisessa pisteytysjärjestelmässä korkea pistearvo liittyi kuolemaan tai hoitojakson pidentymiseen. Pisteytysjärjestelmien käyttöönotto paransi peruselintoimintojen kirjaamista ja seurantatiheyttä. Hoitajat kokivat tutkimuksissa mittarit hyödyllisiksi. Tutkimusten tulokset pisteytysjärjestelmien hyödyistä ovat samansuuntaisia. Tutkimustyötä hoitajien kokemuksista ennakkovaroituspisteytysjärjestelmistä on vähän. Olisikin tärkeää, että jatkossa tutkimukset seuraisivat pisteytysjärjestelmien käyttöönoton vaikuttavuutta lopputapahtumiin ja hoitohenkilökunnan päätöksentekoprosessiin.

There is often noticeable decline in vital signs hours before a cardiac arrest of a patient treated at a general ward. Deterioration of patient’s condition is often unidentified and therefore no intervention is done. Patient monitoring is crucial in recognizing these vital sign failures. In Finnish Current Care (2006) Guideline one of the recommendations is to develop recognition of those in-hospital patients that have abnormal vital signs and after recognizing to start appropriate treatment to prevent a cardiac arrest. (Current Care - Guidelines 2006, 2.) The purpose of this bachelor’s thesis is to examine earlier researches and to find out what kind of actions and patterns nursing staff can use to recognize deterioration in patients condition. The goal is to increase awareness of different types of scoring systems used by nursing staff. Studies were explored from Medline, Medic and Cochrane databases and 111 researches were found. Seven studies were chosen and analyzed. The results of this study can be seen in Hoitonetti-portal which is administrated by Turku University of Applied Sciences and Salo Regional Hospital. In this study three different types of early warning scoring systems were found: Early Warning Score (EWS), Modified Early Warning Score (MEWS) and Patient – At – Risk (PART). All three scoring systems are used for monitoring patient’s vital signs and for creating a numeric value of those signs. In all three scoring systems a high value of points scored is associated with higher mortality rate and with a longer length of hospitalization. Introducing early warning scoring systems at general wards improves vital sign monitoring. Nursing staff found scoring systems useful. The results of all the studies selected for this thesis show the same benefits for all scoring systems. There are only few studies done about the nursing staff’s experiences of scoring systems. In the future it would be important to study the long term effects of introducing early warning scoring systems at general wards and the decision making process of nursing staff.