Sairaankuljettajien kokemuksia kivunhoidon toteuttamisesta ensihoidossa ja hoitotason sairaankuljetuksessa

Abstract

Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata sairaankuljetuksen työntekijöiden kokemuksia heidän kivunhoidon osaamisesta hoitotason sairaankuljetuksessa ja ensihoidossa. Tavoitteena oli saada mahdollisimman totuuden mukaista tietoa Evijärvellä toimivan sairaankuljetuksen kivunhoidon toteuttamisesta ja sairaankuljettajien osaamisen tasosta. Tämän lisäksi tutkimuksessa pyrittiin selvittämään sairaankuljettajien kokemuksia erilaisista kivunhoitotilanteista ensihoidossa ja oliko heillä omasta mielestään tarvetta lisäkoulutukseen.

Tutkimusaineisto (N=4) kerättiin yksilöhaastattelujen avulla kevään 2010 aikana. Tutkimusmenetelmä oli kvalitatiivinen eli laadullinen. Haastatteluissa käytettiin apuna teemahaastattelurunkoa. Haastattelut tallennettiin nauhurille ja kirjoitettiin tämän jälkeen sanasta sanaan puhtaaksi. Aineisto analysoitiin sisällönanalyysillä. Luotettavuutta pyrittiin tuomaan esille kuvaamalla totuuden mukaisesti tutkimuksen toteutuksesta ja lisäämällä tulososioon suoria lainauksia haastatteluista.

Tutkimuksessa haastateltavat kokivat, että kivunhoidon toteuttamisessa ensihoidossa ja sairaankuljetuksessa hyvä ammattitaito ja kokemus ovat tärkeitä asioita kivunhoidon onnistumiselle. Kaikilla haastatelluilla oli jo vuosien kokemus sairaankuljetustyöstä, ja he kokivat oman ammattitaitonsa hyväksi ja sen vuoksi kokivat selviytyvänsä erilaisista kivunhoitotilanteista hyvin. Heidän mielestään kivunhoidon onnistumista edesauttoivat kivunhoidon seuranta ja arviointi koko hoidon ajan. Lääkehoidon ja lääkkeiden muuttuessa lisäkoulutus koettiin tarpeelliseksi oman ammattitaidon ylläpitämiseksi, ja potilasturvallisuuden takaamiseksi.

Tutkimustuloksista ei ilmennyt varsinaisesti mitään erityistä kehitettävää, mutta potilaiden kipuun tulisi reagoida herkemmin ja potilaiden kipua tulisi hoitaa enemmän. Myös jatkuva itsensä kouluttaminen tuli esiin haastatteluissa