Terveyskeskussairaalan vuodeosastojen henkilökunnan mielipiteitä potilassiirtojen tiedonkulusta
Helenius, Jonna; Honkala, Maarit (2010)
Helenius, Jonna
Honkala, Maarit
Turun ammattikorkeakoulu
2010
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010121318015
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010121318015
Tiivistelmä
Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää millaista tiedonsiirto potilassiirroissa on Salon aluesairaalan sisätautiyksikön ja Salon terveyskeskussairaalan vuodeosastojen välillä. Tutkimuksen tavoitteena on myös kehittää tiedonkulkua osastojen välillä parantamalla nykyistä tiedonsiirtolomaketta. Tutkimus on osana eNNI –projektia.
Tutkimusaineisto kerättiin strukturoidun kyselylomakkeen avulla ja siinä oli kaksi avointa kysymystä. Kyselyitä vietiin yhteensä 60 kappaletta. Kyselyiden vastausprosentti oli 73 % (n=44 hoitajaa). Saatu aineisto analysoitiin SSPS -ohjelman ja sisällön analyysin avulla.
Eri potilastietojärjestelmät heikentävät organisaatioiden välistä tiedonkulkua. Vastuu tiedonsiirrosta on hoitajilla. (Jauhiainen 2009.) Yhtenäiset potilastietojärjestelmät ja kirjaamiskäytännöt parantavat hoidon laatua (Ketola & Merikallio 2009). Puutteellinen tiedonkulku voi vaarantaa potilasturvallisuuden (Jauhiainen 2009).
Suurimmat puutteet tiedonkulussa olivat ruokavaliossa (13 %, f=5), ihon kunnossa (5 %, f=2), haavoissa (5 %, f=2) ja haavojen hoidoissa (5 %, f=2). Sisällön analyysin mukaan tiedonsaannissa on puutteita potilaan fyysisten tarpeiden, kuten lääkehoidon, ihon kunnon, erittämisen, yleistilan ja eristyksen osa-alueissa. Suullisessa ja kirjallisessa tiedonkulussa on puutteita siirtopapereiden yhteneväisyyksissä, suullisessa raportoinnissa, osaston huomioimisessa, puutteellisessa jatkohoidon huomioinnissa ja omaisten informoinnissa. Hoitajista 55 % (f=24) koki aina saavansa tietoa diagnoosista, 16 % (f=7) lääkityksestä ja 16 % (f=7) nesteytyksestä.
Tulokset esitettiin hoitajille ja esityksen tarkoitus oli samalla muistuttaa tiedonsiirron tärkeydestä. Uusi siirtolomake annettiin esityksen jälkeen osastojen käyttöön. Kyselyä voisi hyödyntää uuden siirtolomakkeen laadun selvittämisessä.
Tutkimusaineisto kerättiin strukturoidun kyselylomakkeen avulla ja siinä oli kaksi avointa kysymystä. Kyselyitä vietiin yhteensä 60 kappaletta. Kyselyiden vastausprosentti oli 73 % (n=44 hoitajaa). Saatu aineisto analysoitiin SSPS -ohjelman ja sisällön analyysin avulla.
Eri potilastietojärjestelmät heikentävät organisaatioiden välistä tiedonkulkua. Vastuu tiedonsiirrosta on hoitajilla. (Jauhiainen 2009.) Yhtenäiset potilastietojärjestelmät ja kirjaamiskäytännöt parantavat hoidon laatua (Ketola & Merikallio 2009). Puutteellinen tiedonkulku voi vaarantaa potilasturvallisuuden (Jauhiainen 2009).
Suurimmat puutteet tiedonkulussa olivat ruokavaliossa (13 %, f=5), ihon kunnossa (5 %, f=2), haavoissa (5 %, f=2) ja haavojen hoidoissa (5 %, f=2). Sisällön analyysin mukaan tiedonsaannissa on puutteita potilaan fyysisten tarpeiden, kuten lääkehoidon, ihon kunnon, erittämisen, yleistilan ja eristyksen osa-alueissa. Suullisessa ja kirjallisessa tiedonkulussa on puutteita siirtopapereiden yhteneväisyyksissä, suullisessa raportoinnissa, osaston huomioimisessa, puutteellisessa jatkohoidon huomioinnissa ja omaisten informoinnissa. Hoitajista 55 % (f=24) koki aina saavansa tietoa diagnoosista, 16 % (f=7) lääkityksestä ja 16 % (f=7) nesteytyksestä.
Tulokset esitettiin hoitajille ja esityksen tarkoitus oli samalla muistuttaa tiedonsiirron tärkeydestä. Uusi siirtolomake annettiin esityksen jälkeen osastojen käyttöön. Kyselyä voisi hyödyntää uuden siirtolomakkeen laadun selvittämisessä.