Afaattisen potilaan kohtaaminen ja vuorovaikutussuhde hoitajan näkökulmasta

Abstract

Tiivistelmä Aivoverenkiertohäiriöihin sairastuu vuosittain noin 14 000 suomalaista ja vajaat 5000 sairastuneista menehtyy. Aivoinfarktin ja muiden aivovaurioiden aiheuttamista seurauksista afasia on yksi vaikeimmista toimintahäiriöistä. Afasia voi vaikeuttaa ihmisen kykyä kommunikoida ja heikentää psyykkistä hyvinvointia, jolloin hoitajan vuorovaikutustaidot korostuvat.

Tutkimuksen tarkoitus oli selvittää Keski-Suomen keskussairaalan kuntoutusosasto 27 hoitajien kokemuksia kohtaamisesta, vuorovaikutuksesta ja kommunikoinnista afasiapotilaiden kohdalla. Tavoitteena oli tiedon kokoaminen ja esille tuominen osastolle näistä kokemuksista, tuntemuksista ja hoitotyön käytännöistä afasiapotilaan kohdalla. Lisäksi tavoitteena oli löytää hoitajien kokemuksista esiin nousevia kehityshaasteita. Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisena tutkimuksena ja siihen osallistui 6 hoitajaa, joiden työkokemus osastolla 27 vaihteli kuukausista vuosikymmeneen. Aineistonkeruu suoritettiin teemahaastatteluin ja analyysimenetelmänä käytettiin sisällönanalyysia.

Hoitajat kuvasivat afasiapotilaan kohtaamisen ja vuorovaikutuksen sujuvan pääpiirteittäin onnistuneesti. Onnistumiset arjen toiminnoissa, potilaan ymmärretyksi tuleminen ja toiminta hänen toiveidensa mukaan kuvasivat onnistunutta vuorovaikutusta. Potilaan tunteminen ja rauhallisuus vaikuttivat tilanteiden onnistumiseen. Kiire, tilojen ahtaus ja häly koettiin heikentävinä tekijöinä. Epäonnistumiseen vuorovaikutuksessa johtivat potilaan ymmärtämättä jääminen, ahdistus ja toiminta vastoin potilaan tahtoa. Rauhallisuus ja kokemus koettiin vahvuuksiksi hoitotyössä, kiireen tuomat vaikutukset heikkouksiksi. Terapeuteilta saatu tieto oli merkityksellistä. Apuvälineiden käyttö oli vähäistä, johtuen sekä kiireestä että tiedon puutteesta.

Tutkimustuloksista saatiin koottua hyödyllistä tietoa osastolle. Kehittämishaasteita ovat mm. uuden työntekijän perehdytyksen kehittäminen afasiapotilaan kohtaamisessa ja apuvälineiden käytön kehittäminen ja kiireeseen ja tiloihin vaikuttaminen. Työnohjauksen tarve oli vaihteleva, akuuttia tarvetta ei noussut esille.

Abstract Stroke strikes about 14 000 Finns each year and nearly 5000 of those people die. Aphasia is one of the most serious malfunctions caused by cerebral infarction or other brain damage. Aphasia can complicate a person's ability to communicate and reduce psychological well-being, in which situation a nurse´s interaction skills are emphasized.

The purpose of the study was to investigate nurses' experiences of encountering, interaction and communication with aphasia patients in the Rehabilitation Unit 27 of Central Finland Central Hospital. The aim was to collect information and highlight these experiences, feelings, and nursing practices in the case of an aphasia patient. Furthermore, the aim was to find emerging development challenges in the nurses' experiences. The study was conducted as qualitative research and it was attended by six nurses whose experience in Unit 27 ranged from a few months to a decade. Data collection was carried out by using theme interviews, and the data was analyzed by using content analysis.

The nurses described the encountering of and interaction with an aphasia patient as being mainly successful. Successes in daily activities, understanding the patient and actions in carrying out the patient's wishes were described as successful interaction. Knowing the patient and the staidness of the situations contributed to the success. Rush, crowded facilities and noise were experienced as factors diminishing success. Failure in interaction was caused by failure in understanding the patient, anxiety and actions contrary to the patient´s will. Calmness and the experience were seen as strengths in nursing care whereas the effects of rush were considered weaknesses. Information given by therapists was deemed important. The use of assistive devices was low, both due to the rush and the lack information.

The results of the study gave useful information to the unit. Development challenges where, for example, development of the orientation for new employees concerning the encountering of an aphasia patient, improvement of the use of assistive devices as well as influencing on the facilities and the rush. The need for guidance in work was varied, no acute needs were raised.