"Kukaan ei koskaan kertonut minulle mitään..." : Sisaruksen asema ja tukeminen, kun perheessä on syömishäiriö
Mehto, Henna (2010)
Mehto, Henna
Jyväskylän ammattikorkeakoulu
2010
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010121518269
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010121518269
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tavoitteena oli tutkia syömishäiriöön sairastuneiden henkilöiden sisarusten kokemuksia. Kokemusten avulla oli tarkoitus selvittää, miten sisaruksen sairaus vaikuttaa omaan elämään ja jaksamiseen, millaista sosiaalista tukea sisarukset ovat saaneet ja millaista tukea he olisivat tarvinneet tai tarvitsisivat. Lisäksi tutkimuksen tavoitteena oli selvittää sisaruksille tarkoitetun vertaistukiryhmän tarvetta. Tutkimus toteutettiin yhteistyössä Syömishäiriöliitto-SYLI ry:n kanssa.
Kyseessä oli laadullinen tutkimus, jonka aineistonkeruumenetelmänä käytettiin sähköistä lomakekyselyä.
Aineiston analyysi toteutettiin sisällönanalyysin keinoin.
Tulosten perusteella havaittiin sairauden vaikuttavan sisaruksen elämään ja jaksamiseen negatiivisesti. Sisarukset kokivat saavansa henkistä tukea, mutta sairauden alkuvaiheessa saatu tietotuki oli puutteellista. Lisäksi sisarukset kokivat arvostustuen puutetta varsinkin vanhempien osalta. Tiedonsaantiin ja kokemusten jakamiseen liittyvää tukea kaivattiin lisää. Vertaistukiryhmän tarve nousi esille tutkimuksessa.
Tulosten mukaan tarvetta olisi erityisesti sisaruksille suunnatulle vertaistukiryhmälle, mutta myös käytäntöjen kehittämiselle. Sairastuneen hoidon ja perheen tukemisen yhteydessä tulisi aktiivisemmin kiinnittää huomiota sisaruksiin ja luoda pysyviä käytäntöjä, jotka turvaisivat sisarusten jaksamisen ja hyvinvoinnin kriisitilanteessa sekä sen jälkeen.
Opinnäytetyö tarjoaa pohjan jatkotutkimukselle sisarusten vertaistukiryhmän luomisesta ja sen sisällöstä.
Kyseessä oli laadullinen tutkimus, jonka aineistonkeruumenetelmänä käytettiin sähköistä lomakekyselyä.
Aineiston analyysi toteutettiin sisällönanalyysin keinoin.
Tulosten perusteella havaittiin sairauden vaikuttavan sisaruksen elämään ja jaksamiseen negatiivisesti. Sisarukset kokivat saavansa henkistä tukea, mutta sairauden alkuvaiheessa saatu tietotuki oli puutteellista. Lisäksi sisarukset kokivat arvostustuen puutetta varsinkin vanhempien osalta. Tiedonsaantiin ja kokemusten jakamiseen liittyvää tukea kaivattiin lisää. Vertaistukiryhmän tarve nousi esille tutkimuksessa.
Tulosten mukaan tarvetta olisi erityisesti sisaruksille suunnatulle vertaistukiryhmälle, mutta myös käytäntöjen kehittämiselle. Sairastuneen hoidon ja perheen tukemisen yhteydessä tulisi aktiivisemmin kiinnittää huomiota sisaruksiin ja luoda pysyviä käytäntöjä, jotka turvaisivat sisarusten jaksamisen ja hyvinvoinnin kriisitilanteessa sekä sen jälkeen.
Opinnäytetyö tarjoaa pohjan jatkotutkimukselle sisarusten vertaistukiryhmän luomisesta ja sen sisällöstä.