Ensisijaisesti elokuvaa : fiktiivisiä elementtejä uuden dokumentaarisen elokuvan kerronnallisina keinoina

Abstract

Tutkin kirjallisessa lopputyössäni uuden kotimaisen dokumenttielokuvan kuvakerrontaa, erityisesti sen fiktiivisiä elementtejä. Olen kiinnostunut kokeellisesta ja dokumentaarisesta elokuvasta. Kiinnostukseni myötä olen löytänyt kiinnostavia free cinemaa tai vapaata elokuvaa ja dokumentaarisen elokuvan vapauksia käsitteleviä keskusteluja. Olen opinnoissani ohjannut sekä fiktioita että dokumentaarisia elokuvia ja kiinnostus näiden elokuvan lajien väliseen rajankäyntiin on kasvanut minussa läpi opiskeluaikani. Lyhyesti sanottuna dokumentaarisen ja fiktiivisen elokuvan rajankäynnissä on kysymys elokuvan taiteellisista vapauksista. Olen siis kiinnostunut elokuvasta, joka toimii ensisijaisesti elokuvana ja pyrkii irti muista selkeistä itse elokuvien ulkopuolisista määritelmistä. Totuusarvon kysymys, erityisesti dokumentaarisen elokuvan arvo dokumenttina, todella tapahtuneen asian todisteena, on työlleni keskeinen vain siinä määrin miten uusi dokumentaarinen elokuva raivaa itselleen tilaa suhteessa totuusarvon perinteeseen. Dokumentaarisen elokuvan vahvuus on kuitenkin juuri erityinen suhde todellisuuteen, jokin erottaa sen fiktiosta. Keskityin tutkimaan ohjaajien erilaisia tapoja kuvittaa ja sepittää. Kirjallinen opinnäytteeni käsittää kattauksen uuden Suomalaisen dokumentaarisen elokuvan kohtausanalyysejä. Analyyseissani tutkin sitä miten eri ohjaajat ovat ratkaisseet kuvittamiskysymyksiä luovalla, uudella tai fiktiivisyyden rajoja koettelevalla tavalla. Uusista kotimaisista elokuvista käsittelen mm. Lumikkoa (ohj. Miia Tervo), Kansakunnan olohuonetta (ohj. Jukka Kärkkäinen), Göringin Sauvaa (ohj. Pia Andell) ja Leikkipuistoa (ohj. Susanna Helke). Pyrin esittämään, että ohjaajat käyttävät hyvinkin monenlaista tarinallistamista, vieraannuttamista ja eri ohjausmetodeja tuottaakseen elokuvallista ajattelua. Tämä ajattelu ei ole todellisuuden heijastetta, vaan uutta elokuvallista todellisuutta. Kohtauskattaukseni on melko suppea, mutta koin tehneeni joitain onnistuneita valintoja ja avaamaan niiden kautta asetelmallisuuteen ja elokuvallisuuteen liittyviä kysymyksiä. Valitsemalla parin viime vuoden sisällä valmistunutta palkittua kotimaista dokumenttielokuvaa pyrin alleviivaamaan tuolla saralla tapahtuvaa kiinnostavaa taiteellista liikehdintää.

My literal final work consists a study on new Finnish documentary films. It deals with pictorial narrative and more precisely on its fictious elements. I am interested in experimental and documentary films. I have found very interesting debates in Finland considering ”free cinema”. I have myself directed both fictious and documentary films and I truly feel that crossing these borders and questioning them has been an elemental part of my growth to the world of cinema. It is about artistic freedoms, what treats on this area of borderline between fiction and documentary. My interests are mainly on film that goes simply as film and denies strict qualifications of fiction or documentary. The question on documental value or truth value is not the main thing in the films I’m studying. It only has value as a strong tradition confronting borderline films. Still the films keep their special relationship with the reality around us: the strength of documentary films. I focuse on how directors narrate in pictures how do they make up pictures instead of going to the action point and grabbing the reality “as it is” like was thought in direct cinema. My work consists of analyzes on scenes from new Finnish films: Little snow animal (dir. Miia Tervo), The Living room of a nation (dir. Jukka Kärkkäinen), Göring's Baton (dir. Pia Andell) and Play ground (dir. Susanna Helke). Directors use all kinds of narratives and methods as alienation to create visual and cinematographical thinking. This thinking is not a mirror of world but its own reality. By picking up movies made recently, I want to highlight the interesting features of Finnish new documentary movement.