Iäkkään ja heikon aivoverenkiertohäiriöpotilaan omaisen tukeminen geriatrisella vuodeosastolla

Abstract

Omaisten kohtaaminen työssä on entistä enemmän sekä työyhteisöjä että työntekijöitä puhuttava ja kuormittava tekijä. Kehittämistehtävän tavoitteena on virkistää terveydenhuollon työntekijöiden ymmärrystä omaisten huomioimisen tärkeästä merkityksestä ja herättää keskustelua toimintatapojen kehittämiseksi. Tarkoitus on rohkaista työntekijää aloitteentekijänä vuorovaikutuksessa omaisten kanssa. Kehittämistehtävä on kirjallisuuskatsaukseen perustuva kannanotto omaisen kohtaamisen merkityksestä ja aiheeltaan ajankohtainen geriatrisen osaston koulutusmateriaaliksi virittämään osaston toimintaa asiakaslähtöisempään suuntaan.

Suomessa aivoverenkiertohäiriöön (AVH) sairastuu vuosittain 13 000 – 14 000 henkilöä. AVH-potilaiden hoitoon käytetään kaikista sairausryhmistä eniten sairaalapäiviä. Iäkkäillä henkilöillä sairauteen liittyy kuolevuus, vajavaisen toipumisen ja pysyvän avuntarpeen todennäköisyys. Suomalaiset aivoverenkiertohäiriöpotilaat ovat nykyään keskimäärin yli 70-vuotiaita ja entuudestaan sairaita.

Potilas itse määrittelee lähtökohtaisesti omaisensa, joka voi silloin olla muutakin kuin biologisin sitein tai lainsäädännöllä merkitty. Sairastuminen aivoverenkiertohäiriöön aiheuttaa aina paitsi potilaalle myös hänen omaiselleen henkilökohtaisen kriisin. J. Cullbergin mukaan kriisissä on neljä erilaista vaihetta, joiden on saatava tulla ja jotka on elettävä läpi. Omaisella voi olla hyvin erilaisia selviytymistapoja.

Omaiset kokevat, että heille annetaan helposti passiivinen rooli eikä heidän mielipiteitään tiedustella riittävästi. Omaiset odottavat ja tarvitsevat terveydenhuollon työntekijöiden kutsua osallistua hoitoon. Osallistumisella tarkoitetaan mahdollisuutta osallistua potilaan hoitoa koskevaan suunnitteluun, päätöksentekoon tai hoidon tuottamiseen.

Hoito- ja terapiahenkilökunta muodostavat potilaalle ja hänen omaiselleen tärkeimmän tukiverkoston etenkin sairastumisen alkuvaiheessa. Helena Purola (2000) jakaa tuen emotionaaliseen eli henkiseen ja informatiiviseen eli tiedolliseen. Eniten omaiset odottavat saavansa tiedollista tukea. Tapa jolla tietoa annetaan, merkitsee omaiselle jopa enemmän kuin itse tieto. Emotionaalista tukea ei voida tiedollisen tuen tapaan tarjota systemaattisesti, vaan työntekijällä pitää olla tilanneherkkyyttä tunnistaa omaisen tarpeet kohtaamistilanteessa.