VAIHDEVUOSI-IKÄISTEN NAISTEN SEKSUAALITERVEYDEN EDISTÄMINEN PERUSTERVEYDENHUOLLOSSA : 45 - 55-vuotiaiden naisten ja terveydenhoitajien näkökulma
Rasila, Riitta (2010)
Rasila, Riitta
Jyväskylän ammattikorkeakoulu
2010
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010121818677
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010121818677
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli saada tietoa perusterveydenhuollon mahdollisuuksista vaihdevuosi-ikäisten naisten seksuaaliterveyden edistämiseksi ja lisätä terveyskeskuksen henkilökunnan myönteistä asennetta seksuaaliterveyttä kohtaan. Tavoitteena oli kuvata naisten toiveita, terveydenhoitajien ammatillista osaamista ja koulutustarpeita naisen seksuaaliterveyttä tukevista palveluista. Pitkän tähtäimen tavoitteena oli perusterveydenhuollon seksuaaliterveyspalvelujen kehittäminen.
Opinnäytetyön lähestymistapa oli laadullinen. Aineisto kerättiin ryhmäkeskusteluilla. Kohderyhmänä oli kaksi kuuden hengen ryhmää. Toisessa ryhmässä oli 45-55-vuotiaita naisia ja toisessa terveydenhoitajia. Terveydenhoitajien keskustelu pidettiin marraskuussa 2009 ja naisten helmikuussa 2010. Aineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä.
Tulosten mukaan neuvolan tulisi tiedottaa paremmin palveluistaan. Koko terveyskeskuksen henkilökunnan olisi varattava riittävästi aikaa asiakasta kohti, perehdyttävä etukäteen asiakkaan tietoihin sekä hankkimalla lisää tietoja ja taitoja parantaa aktiivisuutta seksuaaliterveyteen vaikuttavien asioiden puheeksi ottamisessa. Terveydenhoitajien seksuaaliterveyden ammatillinen osaaminen pohjautui pääasiassa työkokemukseen ja iän mukanaan tuomaan elämänkokemukseen. Täydennyskoulutusta terveydenhoitajat toivoivat saavansa asiantuntijan ohjauksella pienryhmissä, yhdessä lääkäreiden kanssa.
Johtopäätöksinä voidaan sanoa, että vaihdevuosi-ikäiset naiset toivoivat tietoa neuvolan palveluista ja riittävästi aikaa asioiden käsittelyyn. Seksuaaliterveyden edistämisen tulisi kuulua terveyskeskustyöhön ja hoitohenkilökunnan olisi otettava asia aktiivisesti esille asiakkaidensa kanssa. Terveydenhoitajilla oli perustietoa seksuaaliterveydestä, mutta syvällisempää osaamista tarvittiin lisää. Tuloksia voidaan hyödyntää perusterveydenhuollon asiakastyön laadun parantamisessa.
Opinnäytetyön lähestymistapa oli laadullinen. Aineisto kerättiin ryhmäkeskusteluilla. Kohderyhmänä oli kaksi kuuden hengen ryhmää. Toisessa ryhmässä oli 45-55-vuotiaita naisia ja toisessa terveydenhoitajia. Terveydenhoitajien keskustelu pidettiin marraskuussa 2009 ja naisten helmikuussa 2010. Aineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä.
Tulosten mukaan neuvolan tulisi tiedottaa paremmin palveluistaan. Koko terveyskeskuksen henkilökunnan olisi varattava riittävästi aikaa asiakasta kohti, perehdyttävä etukäteen asiakkaan tietoihin sekä hankkimalla lisää tietoja ja taitoja parantaa aktiivisuutta seksuaaliterveyteen vaikuttavien asioiden puheeksi ottamisessa. Terveydenhoitajien seksuaaliterveyden ammatillinen osaaminen pohjautui pääasiassa työkokemukseen ja iän mukanaan tuomaan elämänkokemukseen. Täydennyskoulutusta terveydenhoitajat toivoivat saavansa asiantuntijan ohjauksella pienryhmissä, yhdessä lääkäreiden kanssa.
Johtopäätöksinä voidaan sanoa, että vaihdevuosi-ikäiset naiset toivoivat tietoa neuvolan palveluista ja riittävästi aikaa asioiden käsittelyyn. Seksuaaliterveyden edistämisen tulisi kuulua terveyskeskustyöhön ja hoitohenkilökunnan olisi otettava asia aktiivisesti esille asiakkaidensa kanssa. Terveydenhoitajilla oli perustietoa seksuaaliterveydestä, mutta syvällisempää osaamista tarvittiin lisää. Tuloksia voidaan hyödyntää perusterveydenhuollon asiakastyön laadun parantamisessa.