Suomenkarjan käyttö terapiaeläimenä

Abstract

Suomen alkuperäiskarjojen annettiin miltei kuolla sukupuuttoon, ennen kuin niiden suojeluun viimein parikymmentä vuotta sitten havahduttiin. Arvokkaan geeniaineksen katoaminen olisi ollut kohtalokasta maamme jalostustyölle ja kotieläinlajien monimuotoisuudelle. Nykyään karjojen suojelu kiinnostaa yhä useampaa ihmistä, ja sitä myötä myös kysyntä niiden erilaisille tuotteille ja palveluille on kasvanut huimasti. Ongelmana onkin, minkälaisiin tarkoituksiin alkuperäiskarjaa voidaan käyttää.

Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää soveltuuko suomenkarja käytettäväksi eläinavusteiseen terapiaan, ja minkälaisia terapiamuotoja niiden kanssa tehtäväksi voitaisiin kehittää. Samalla tarkastelun alle joutui myös se, olisiko kyseisestä terapiamuodosta apua suomenkarjan suojeluun. Työn toimeksiantajana toimi Suomen Alkuperäiskarja ry.

Tutkimusaineisto kerättiin kahdelta suomenkarjan parissa toimivalta henkilöltä. Toinen heistä toimii tilanhoitajana itäsuomenkarjatilalla, joissa suurin osa eläinten hoitajista on kehitysvammaisia tai – häiriöisiä. Toinen aineiston lähde oli yksi Suomen tunnetuimpia itäsuomenkarjan puolestapuhujia ja karjankasvattajia, Miina Äkkijyrkkä. Tutkimusaineisto kerättiin keskusteluhaastatteluin.

Tulokset osoittivat, että suomenkarja soveltuu terapiakäyttöön mainiosti, kunhan se koulutetaan ja totutetaan asiaan johdonmukaisesti ja laadukkaasti. Ne ovat luonteeltaan helposti lähestyttäviä ja käsiteltäviä, sekä ovat terveessä suhteessa kilttejä ja uteliaita. Niiden kanssa toteutettavan terapian tulee olla pitkäkestoista, jotta asiakassuhteesta saadaan luotettava ja toimiva. Mahdollisia terapiamuotoja suomenkarjalle ovat esimerkiksi niiden turkin harjaus, niiden pariin pääsy, jo pelkkä katselukin auttaa, niiden yleisten hoitotoimien teko tai jopa niiden vuokraus

Finland’s original cattle became nearly extinct before their conservation was started about twenty years ago. Vanishing of this valuable genetic material would have been fatal to our country’s artificial selection and diversity of domestic animals. Nowadays more and more people are interested in conserving these cattle and meanwhile the demand for their different types of products and services has grown a lot. The problem there is to define what kinds of purposes these native cattle can be used for.

The target of the thesis work was to find out whether the Finn cattle are suitable for animal-assisted therapy and what kinds of therapy forms can be developed for them. The work also examined whether this kind of therapy could be of help for Finn cattle conservation. The commissioner of this thesis work was Suomen Alkuperäiskarja ry.

The Research material was collected by interviewing two persons who work with Finn cattle. One of them works as a steward in an eastern Finn cattle farm where most of the cattlemen are intellectually disabled and the other was one of the most well-known eastern Finn cattle spokespersons and herders in Finland, Miina Äkkijyrkkä.

The results showed that Finn cattle breeds are very suitable for animal-assisted therapy as long as they are well and consistently educated. They are easy to approach, easy to handle and a healthy mixture of kindness and curiosity. The therapy that is used with these cattle needs to be long-lasting so that the customer relation can be created trustworthy and working. Possible therapy forms with Finn cattle are for example brushing their pelage, getting in contact with them or just watching them, doing the basic care procedures for them or even renting them.