Pelistä elämään : pöytäroolipelien käyttö sosiaalisen syrjäytymisen ehkäisyssä

Abstract

Opinnäytetyön tarkoituksena oli lomakekyselyllä selvittää sosiaalisen syrjäytymisen ehkäisyä pöytäroolipelien avulla. Tavoitteena oli tuottaa tietoa roolipelien historiasta, harrastuksen moninaisuudesta ja roolipelien käytöstä draamapedagogiikan välineenä. Opinnäytetyö toteutettiin entisten ja nykyisten roolipelaajien keskuudessa. Käsitteinä opinnäytetyössä ovat pöytäroolipelit, draamakasvatus, non-formaali oppiminen, sosiaalinen syrjäytyminen ja sosiaalinen vuorovaikutus.

Tutkimuskysymyksinä opinnäytetyössä olivat, ehkäiseekö roolipelaaminen sosiaalista syrjäytymistä, millaisia pöytäroolipelien erot ovat verrattuna muihin harrastuksiin sekä mitä roolipeleistä oppii arkielämään. Vastauksia tutkimuskysymyksiin haettiin sähköisellä kyselylomakkeella, joka sisälsi sekä avoimia että strukturoituja kysymyksiä. Määrällisen aineiston analyysissä käytettiin suoria- ja prosenttijakaumia sekä keskiarvoja. Kohderyhmänä oli roolipeleissä mukana olleita harrastajia viimeiseltä 30 vuodelta. Vastaajat olivat olleet mukana niin vapaassa harrastustoiminnassa kuin kuntien järjestämissä kerhotoiminnoissa. Kyselylomakkeita lähetettiin 80, ja vastauksia kyselyyn tuli 54 kappaletta. Vastaajat olivat 17–46-vuotiaita. Keskimäärin he ovat aloittaneet harrastuksen 13-vuotiaina ja pelanneet roolipelejä hiukan alle 15 vuotta.

Tuloksista selvisi, että suurin osa vastaajista koki roolipeleistä olleen tukea kaveripiirin luomisessa, mielekkään harrastuksen löytämisessä ja uusien asioiden oppimisessa. Vastaajat kokivat merkittäväksi kaverisuhteiden ja vertaistuen saamisen roolipelien avulla sekä mahdollisuudet hyödyntää opittuja asioita normaalissa elämässä pelin ulkopuolella. Lisäksi he kertoivat oman näkemyksensä siitä, mikä erottaa pöytäroolipelit muista harrastuksista. Aineistosta nousi vahvasti esiin sosiaalisten taitojen oppiminen. Suurimpina negatiivisina puolina harrastajat näkivät, että harrastus vie runsaasti aikaa.

Johtopäätöksinä voidaan todeta, että vaikka kaikki ryhmämuotoiset harrastukset ehkäisevät sosiaalista syrjäytymistä, niin roolipelaamisen erityispiirteet ovat sen tarjoama vapaus ja mahdollisuus luoda sekä empatiataitojen harjoittelu. Lisäksi harrastuksen erityispiirteisiin kuuluu eskapismi arjesta, mahdollinen pitkäjänteisyys, kilpailuhenkisyyden puute, sekä nähdyksi ja kuulluksi tulemisen kokemus.

This thesis examines tabletop role-playing games (RPGs) as a tool to prevent social exclusion. It provides information about the history of role-playing, the diversity of the hobby, and the use of RPGs in drama pedagogy. It was created by surveying both former and current role-players. Its central concepts are social exclusion, social interaction, drama pedagogy, non-formal education, and role-playing games (RPGs).

The research questions in the study were related to the impact of role-playing in preventing social exclusion and examining the differences between tabletop role-playing and other hobbies, and identifying what uses knowledge and skills picked up from RPGs might have with everyday life. An electronic questionnaire was sent out, containing both open and structured questions. The quantitative data was analyzed using direct and percentile distributions and averages. The target group consisted of role-playing games enthusiasts. The respondents had been involved in role-playing both on their own and in a club organized by the municipality. 80 requests were sent out, and a total of 54 replies were received. The respondents were 17–46-year old.

Most of the respondents felt that the hobby helped them acquire friends and find a meaningful pastime, and they also learnt new things. Additionally, they shared their views on what distinguishes role-playing from other hobbies. The results indicate that a strong benefit of the hobby is the improved social skills. The biggest downside that was mentioned was that it is time consuming.

The conclusion is that even though all group activities prevent social exclusion, role-playing also gives the freedom and opportunity to be creative and practice empathy skills. It also provides a certain level of escapism from every-day life and teaches perseverance. A lack of competitiveness was also seen as one of the hobby’s positive features together with the experience of being seen and heard.