Suggestiorentoutuksen vaikutus palautumiseen : tapaustutkimus
Mäkinen, Anna-Kaisa; Saarinen, Rebekka (2010)
Mäkinen, Anna-Kaisa
Saarinen, Rebekka
Satakunnan ammattikorkeakoulu
2010
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201102011933
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201102011933
Tiivistelmä
Opinnäytetyön aiheena oli tutkia kahden tapaustutkimuksen avulla suggestiorentoutuksen vaikutusta palautumiseen. Tutkimukseen osallistuneet olivat -94 ja -95 syntyneitä salibandya pelaavia tyttöjä.
Tutkimus toteutettiin vuoden 2010 alussa, jolloin salibandykausi oli jo puolessa välissä. Tutkimus aloitettiin tekemällä perustason mittaukset, jolloin selvitettiin pelaajien normaalia palautumista salibandyharjoituksista sekä päivän tapahtumista. Perustasoa seurasi rentoutusjakso, jolloin pyrittiin selvittämään, muuttuvatko perustason tulokset suggestiorentoutusharjoitusten seurauksena. Kartoitimme myös pelaajien omaa kokemusta heidän rentoutumisestaan.
Perus- ja rentoutusjakson mittauksissa käytettiin Firstbeat- mittareita ja tuloksia analysoitiin Firstbeat Hyvinvointianalyysin avulla. Tulosten analysoinnissa käytettiin myös pelaajien täyttämiä esitietolomakkeita ja mittauspäiväkirjaa. Pelaajat arvioivat oman rentoutumisen onnistumista lomakkeella, jossa mittarina käytettiin VAS-janaa.
Pelaajien palautumisessa perustason ja rentoutusjakson välillä ei tapahtunut suuria muutoksia. Molemmilla pelaajilla oli paljon yksilöllisiä vaihteluja päivien tapahtumien välillä. Ensimmäisen pelaajan perustason palautumisprosentti oli 28% ja rentoutusjaksolla 21%. Toisen pelaajan jaksojen palautumisprosentit olivat 21% ja 33%. Myös pelaajien kokemus omasta rentoutumisen onnistumisesta vaihteli rentoutuskertojen ja pelaajien välillä. Molempien pelaajien kokemus rentoutumisesta oli keskiarvoltaan 7,6. Toisen pelaajan arvio keskittymisestään rentoutukseen oli 8,4 ja toisen taas 7,6. Oma kokemus-lomakkeen tuloksilla ei ole suoraa yhteyttä palautumiseen.
Tutkimus toteutettiin vuoden 2010 alussa, jolloin salibandykausi oli jo puolessa välissä. Tutkimus aloitettiin tekemällä perustason mittaukset, jolloin selvitettiin pelaajien normaalia palautumista salibandyharjoituksista sekä päivän tapahtumista. Perustasoa seurasi rentoutusjakso, jolloin pyrittiin selvittämään, muuttuvatko perustason tulokset suggestiorentoutusharjoitusten seurauksena. Kartoitimme myös pelaajien omaa kokemusta heidän rentoutumisestaan.
Perus- ja rentoutusjakson mittauksissa käytettiin Firstbeat- mittareita ja tuloksia analysoitiin Firstbeat Hyvinvointianalyysin avulla. Tulosten analysoinnissa käytettiin myös pelaajien täyttämiä esitietolomakkeita ja mittauspäiväkirjaa. Pelaajat arvioivat oman rentoutumisen onnistumista lomakkeella, jossa mittarina käytettiin VAS-janaa.
Pelaajien palautumisessa perustason ja rentoutusjakson välillä ei tapahtunut suuria muutoksia. Molemmilla pelaajilla oli paljon yksilöllisiä vaihteluja päivien tapahtumien välillä. Ensimmäisen pelaajan perustason palautumisprosentti oli 28% ja rentoutusjaksolla 21%. Toisen pelaajan jaksojen palautumisprosentit olivat 21% ja 33%. Myös pelaajien kokemus omasta rentoutumisen onnistumisesta vaihteli rentoutuskertojen ja pelaajien välillä. Molempien pelaajien kokemus rentoutumisesta oli keskiarvoltaan 7,6. Toisen pelaajan arvio keskittymisestään rentoutukseen oli 8,4 ja toisen taas 7,6. Oma kokemus-lomakkeen tuloksilla ei ole suoraa yhteyttä palautumiseen.