Äitien kokemuksia saamastaan ohjauksesta synnytyksen jälkeisen masennuksen hoidossa : "Ainoa varma keino saada vastauksia on kysyä ja puhua suoraan"

Abstract

Tiivistelmä Opinnäytetyössä tutkittiin miten synnytyksen jälkeisen masennuksen läpikäyneet äidit ovat kokeneet hoitohenkilökunnalta saadun ohjauksen ja millaisia tarpeita äideillä on ohjaukseen liittyen. Opinnäytetyö toteutettiin laadullisena tutkimuksena ja aineistonkeruumenetelmäksi valittiin teemahaastattelu. Teemahaastattelu toteutettiin ryhmähaastatteluna Keski-Suomen Ensi- ja turvakodin tiloissa helmikuussa 2010. Kohderyhmän muodostivat viisi synnytyksen jälkeisen masennuksen kokenutta äitiä. Aineisto analysoitiin teemoittelun ja tyypittelyn avulla.

Synnytyksen jälkeisen masennuksen kokeneet äidit kokivat keskustelun olleen yleisin ohjausmenetelmä. Äidit korostivat sitä kuinka tärkeää on saada käydä omia kokemuksiaan useaan kertaan läpi. Suurin osa äideistä oli kokenut saavansa rohkaisua terveydenhoitajalta. Kaikki haastatellut äidit olivat saaneet kirjallista materiaalia synnytyksen jälkeisestä masennuksesta. Päällimmäisenä materiaaleista äideille oli jäänyt mieleen synnytyksen jälkeisen masennuksen oireet.

Äidit toivoivat saavansa kirjallista materiaalia riittävän varhaisessa vaiheessa. Äidit kaipasivat, että isät otettaisiin huomioon ohjauksessa. Äidit kokivat tärkeänä, että isille puhuttaisiin sairaudesta ja sen oireista. Äidit toivat esille toiveen, että neuvolakäynteihin varattaisiin enemmän aikaa äidin ja perheen hyvinvointiin ja jaksamiseen. Äidit toivoivat terveydenhoitajilta avoimuutta ja rohkeutta ottaa esille vaikeita asioita ja kysyä suoraan.

Tutkimuksen pohjalta laadimme terveydenhoitotyön kehittämistehtävänä oppaan synnytyksen jälkeisestä masennuksesta äitien ja hoitohenkilökunnan käyttöön. Opas tulee olemaan apuväline äitien ohjauksen tukena. Opinnäytetyön toimeksiantajana oli Keski-Suomen Keskussairaalan yleisairaalapsykiatrian osasto 7. Yhteistyökumppanina toimi myös Keski-Suomen Ensi- ja turvakoti.

Abstract This thesis studied how mothers who had undergone post-natal depression experienced the guidance given by the nursing staff and what kind of needs relating to the guidance they had. The thesis was carried out as qualitative research and the method of collecting the data was chosen to be a theme interview. The theme interview was carried out as a group interview at the Refuge and Shelter Home of Central Finland in February 2010. The target group was five mothers who had post-natal depression. The data was analyzed by categorizing it into different themes and classifying by type.

According to the mothers, discussion was the most common form of guidance. The mothers stressed the importance of discussing their own experiences several times. The majority of the mothers felt that they had been encouraged by the public health nurse. All the interviewed mothers had been given written material about post-natal depression. The mothers remembered the symptoms of post-natal depression listed in the material best.

The mothers expressed a wish that the written material would have to be given at an early stage. They also wished that fathers would be taken into consideration in the guidance as well. They found it important that the fathers were told about the disease and its symptoms. The mothers also pointed out that during the maternity clinic visits there would have to be more time to discuss the well-being and resources of both the mother and the family. From the nurses’ part the mothers wished openness and courage to bring up difficult topics and to ask directly.

On the basis of the study, a guide about post-natal depression for mothers and nursing staff will written as a public health nursing development task. The guide will be an instrument for supporting the guidance of mothers. The client of this thesis was the unit 7 of general psychiatry at the Central Hospital of Central Finland. The Mother and Child Home and Shelter of Central Finland also participated in this project.