Psykiatrisen hoidon vaikuttavuus nuoren itsensä kokemana

Abstract

Tämän opinnäytetyön aiheena oli selvittää nuorten kokemuksia heidän saamastaan psykiatrisesta hoidosta ja sen vaikuttavuudesta. Vastausten perusteella oli tarkoitus pohtia hoidon mahdollisia kehittämissisältöjä.

Kvantitatiivisen tutkimuksen kohderyhmään kuului erään sairaanhoitopiirin 13–22-vuotiaat psykiatrista hoitoa saavat nuoret. Kohteeksi päätettiin ottaa ne, jotka ovat lopettamassa tai lopettivat hoitonsa aineistokeruun aikana. Kyselylomakkeita vietiin kahdelle osastolle ja yhdelle poliklinikalle yhteensä 60 kappaletta. Tutkimusaineisto kerättiin marras- ja joulukuun 2010 sekä tammikuun 2011 aikana. Vastausprosentiksi tuli 25 prosenttia (15 vastausta).

Suurin osa vastaajista oli ensimmäisellä hoitojaksollaan ja päässyt sille alle kahdessa viikossa. Yleisin hoitomuoto oli lääkehoidon ja keskusteluterapian yhdistelmä. Tämä vaikutti olevan hyödyllisin hoitotapa, vaikka osa nuorista kokikin, että lääkehoitoa ei pitäisi heti tarjota. Vastanneista nuorista kaksi kolmasosaa oli sitä mieltä, että hoitojaksosta oli ollut hyötyä. Sama määrä uskoi pärjäävänsä tulevaisuudessa. Takaisin samankaltaiseen hoitoon tilanteen vaatiessa tulisi yhdeksän vastaajista.

The purpose of this thesis was to find out young people’s experiences of psychiatric care and its effectiveness. Based on the responses was also intended to determine possible development issues in the quality of care.

The research group of this quantitative survey was young people at the age of 13 to 22 involved in psychiatric care. The decided target group was young people who were at the end of their treatment period or who ended it during the data collection. 60 questionnaires were taken to two wards and one clinic. The data was collected during November and December 2010 and January 2011. The response rate was 25 percents (15 respondents).

Most of the respondents were at their first treatment period and got there within two weeks. The most common form of treatment was the mixture of psychotherapy and medication. This seemed to be the most efficient form of treatment, although some of the respondents thought that medication shouldn’t be offered first. Ten of the respondents thought that the treatment period was effective. Ten people also thought that they would cope in the future. Nine of the respondents would come back to the same kind of treatment if necessary.